Oikeastaan hitokseen harjaanjohtava otsikko koska Columbuksen reissu oli parasta mitä on tapahtunut pitkään aikaan. Tuloksellisestihan se meni perseelleen ja vaikka vain periaatteessa sijoituksilla top 10:ssä on merkitystä on silti varsin mielenpainuva kokemus saada uransa huonoin sijoitus.
Sinänsä mikään ei mennyt vikaan, olin juuri siinä kunnossa kuin olin aikonutkin eikä siinä ollut mitään vikaa. Reisi lohkesi ja olkapäät olivat säikeillä. Halusin testata toimisiko astetta pehmeämpi kunto kuin Olympiassa. No ei toiminut mutta vahingosta viisastuneena tämäkin on kokeiltu, sinänsä se olisi ollut viisaampaa tehdä jossain vähemmän
suuressa kilpailussa kuin Arnoldissa. Mutta elämässä pitää toisinaan ottaa riskejä, joskus se kannattaa ja joskus taas ei. Jos pitää ottaa kärsäänsä oppiakseen jotain, tehdään se sitten kunnolla.
Minulle opetus oli että niinkin lihaksikas fysiikka kuin itselläni on näyttää parhaalta siinä kunnossa kun se on ihan rajoilla ollakseen jopa liian revitty.
Tästä arviointivirheestäni huolimatta jota en sen enempää lähde selittelemään sain jälleen erittäin hyvää palautetta fysiikastani sellaisilta tahoilta joiden mielipidettä arvostan.
En tiedä olisiko hommassa järkeä tai riittäisikö motivaationi jos en uskoisi fysiikkani ja "overall" lookiin riittävän top 6 joukkoon jos ei mietitä poliittisia tai muita sijoituksiin vaikuttavia seikkoja.
Reissussa oli monia hauskoja käänteitä, jotenkin niitä vaan sattuu aina kun kaksikko Alander&Virmajoki säätää :)
Majoituimme Hiltonissa joka oli erittäin laadukas hotelli ja saimme ihan mielettömän kulmahuoneiston josta oli panoramanäkymä kaupungin ylle.
Mikäs siinä, siellä me tytöt laittelimme värejä ja pidimme hauskaa. Olen kyllä kiitollinen että meillä on MS Virmajoen kanssa uskomaton pikku tiimimme. Oikeastaan muistutamme vanhaa avioparia, tiedämme toistemme ajatukset ja tavat. Kuten milloin kannattaa pitää suunsa kiinni =D
Meillä oli kaikenlaista hässäkkää mm.lentojen kanssa, kone oli jo nousemassa kiitoradalla ilmaan kun ilmeni että siinä on vikaa jonka vuoksi lento peruuntui. Sain uuden lennon seuraavaksi päiväksi mutta
koska jenkkien logiikka on varsin erikoinen lentoni Columbuksesta New Yorkiin oli buukattu LaGuardiaan joka on noin puolen tunnin päässä JFK:ltä josta lentoni suomeen lähti. Tein varmasti
jonkinasteisen ennätyksen ehtimällä 17.45 koneeseen ottaen huomioon että olin vielä kello 17.00 tuolla pikkukentällä. En muistakaan milloin olisin juossut viimeksi, ainakaan niin nopeasti.
Nyt annan kropan palautua viikon verran ja sitten jatketaan kohti seuravaa kilpailua joka on Slovakiassa toukukuun alussa. Kisaan on 9 viikkoa ja tuo aika on juuri optimi sen kunnon saavuttamiseen jolla tavoittelen Olympia paikkaa.
Sain ystävältäni hauskan viestin jossa hän kertoi mitä oli Pakkikselta lukenut, itse en ehdi enkä jaksa selailla nettifoorumeita mutta viesti oli suunnilleen tämänsisältöinen "erittäin läheltä Katin treenejä seuranneena voin sanoa että ne ovat lähinnä keikistelyä. Persettä ei näytä treenaavan juuri ollenkaan".
Tälle "lähellä olevalle" henkilölle joka ei uskalla avata suutansa minulle suoraan voin vastata etten
valitettavasti voi treenata kovempaa koska siinä tapauksessa joutuisin vaihtamaan sarjaa women`s physiqueen. Persettä treenaan kolme kertaa viikossa ja voin antaa mielelläni siihen liittyen neuvoja ja vinkkejä ihan ilmaiseksi koska olen huomioinut että jos omassa hanurissani on puutteita niin samaa vikaa vieläpä pahemmassa mittakaavassa on monella muullakin.
Yritän kunnostautua myös somessa. Tällaiselle old school -tyypille joka ei pidä tietokoneista tai kovin paljon muustakaan nykyteknologiasta on melkoinen haaste laittaa itsestään typeriä peilin kautta otettuja
kuvia tai kuvata aterioita joita olen syömässä mutta ehkä se on pakko vaikka koen että elämän pitäisi olla ihan jossain muualla kuin verkossa. Arvostan kyllä taitavia sosiaalisen median käyttäjiä, loistava esimerkki on IFBB Pro Dana Linn Bailey. Hän olisi tuskin voittanut sarjassaan Olympiaa ilman somen mahtavaa voimaa?
Pahoittelut visuaalisesti tylsästä postauksesta, jatkossa tulee parannusta. Siihenkin =D
- Figurator
keskiviikko 5. maaliskuuta 2014
perjantai 8. marraskuuta 2013
Pohjois-Suomi huomio!
Upea Anna Virmajoki tulee pitämään kanssani huikean viikonlopun 16.-17.11 Oulussa!
Kaikki fitneksestä ja kuntosaliharjoittelusta kiinnostuneet ovat
tervetulleita tasosta riippumatta!
Poseerausryhmät sekä bikinifitnekseen että bodyfitnekseen.
Taatusti paljon huippuvinkkejä ja uutta potkua omiin treeneihin!
-Kati
Kaikki fitneksestä ja kuntosaliharjoittelusta kiinnostuneet ovat
tervetulleita tasosta riippumatta!
Poseerausryhmät sekä bikinifitnekseen että bodyfitnekseen.
Taatusti paljon huippuvinkkejä ja uutta potkua omiin treeneihin!
-Kati
maanantai 4. marraskuuta 2013
Time flies and so do I
Ennen Olympiaa olin kiireinen ja suunnittelin monia juttuja joita tekisin sen jälkeen, ilman kiirettä.
Kuinkas kävikään, kiire ei ole hävinnyt minnekään. Päinvastoin, ne päivät jolloin voin tehdä sitä
kuuluisaa ajatustyötä ja relata on harvassa koska tehdessään sitä mistä pitää nauttii joka hetkestä.
Vanhana ehtii sitten lepäillä :)
Yksi syksyn hauskimmista ja ehkä koko elämäni mieleenpainuvimmista kisareissuista tein niin että en itse edes kilpaillut. Olin sparraamassa rakasta ystävääni, megapupu Anna Virmajokea EVLS Prague Prossa.
Voi jestas meillä oli hauskaa! Autoin Anna viimeistelyissä ja kyllä hän loistikin lavalla.
Alamme jatkossa tekemään yhteistyötä myös siviilin ulkopuolella ja olen hänen kauttaan kiinnostunut uudella tavalla bikinifitneksestä joten olen avoin yhteydenottoihin myös bikinityttöjen auttamiseksi jatkossa.
Treenautan nykyään myös Helsingissä, se on mukavaa vaihtelua tuttuun kotisaliin Oulussa ja saan myös synergiaetuna tavata ystäviäni joita näkee muuten ihan liian harvoin.
Alla on lainaus tavoitteellisesti treenaavan Eveliina Nisulan blogista:
"Viime torstaina siis kävin treenaamassa IFBB Pro Kati Alanderin kanssa Helsingissä GB gymillä. Käytiin läpi selkä sekä olkapäätreeniä, mm. pystypunnerrusta, vipareita, ylätaljaa ja käsipainosoutua. Lähinnä tekniikoita hiottiin, mutta kyllä siinä 1,5tunnissa kerkes vähän hikikin tulla. En usein ota mitään "ulkopuolisia" treeniapuja, mulle on riittänyt loistavasti oman valmentajan opit ja ohjeet, mutta ihan vaihtelun vuoksi oli kiva käydä treenaamassa Katin kanssa. Kati oli tosi mukava, helposti lähestyttävä ja aidosti läsnä, I like. Joskus ehkä uudestaankin, mää sain treenistä paljon irti ja etenkin motivaaatiota. Ja damn kyllä on itellä vielä matkaa pro tason bodyyn, on se vaan upeeta nähdä läheltä livenä sellasia kroppia mitä yleensä näkee vaan kuvissa ja jossain kaukana lavalla!.... haha :D Treenistä päällimmäisenä jäi mieleen; PAINETTA, RYTMIÄ ja ÄLÄ anna sen raudan painaa! :D"
Seuraavat Helsinki päivät ovat 18-19.11, myös Tampereelta on tullut runsaasti yhteydenottoja joten tulen Tampereelle 20.11. Kaikille päiville on myös poseerausryhmä ja sitähän ei voi harjoitella koskaan liikaa!
Laittakaa viestiä info@katialander.com
Treenautin ihanaa ystävääni Hanna Antti-Poikaa, hänen blogi löytyy http://sportslady-h.blogspot.fi/
Palautuminen syksystä on sujunut hyvin ja alan pikkuhiljaa hakemaan nousukuntoa.
Tämä viikko on itseasiassa ensimmäinen jolloin odotan isomman raudan alkavan liikkumaan ja sehän on
parasta tässä hommassa. Ei siksi että haluaisin olla se salin vahvin tyttö vaan siksi että on mahtava tunne joutua todella keskittymään jokaiseen sarjaan tuntien kunnioitusta liikutettavaa painoa kohtaan.
Oikeastaan ainoa asia mitä kaipaan on se pienoinen pelon tunne jota ennenvanhaan jouduin kokemaan kovimmissa jalkatreeneissä, nykyään en enää hae jalkaosastolle massaa joten hieman haikeudella muistelen noita aikoja. Mutta sitten joskus kun kilpailu-urani on ohi..eli 60-vuotiaana ;)
Monien muiden juttujen lisäksi suuntaan Fitnessfestivaleniin Göteborgiin kuun lopussa Better Bodies tiimin mukana.
Siitä tulee superhauskaa ja mukana on mm.Nathalia Melo.
Woimakasta viikkoa kaikille, ei anneta raudan painaa eikä sateen tai harmauden masentaa!
-Kati
perjantai 11. lokakuuta 2013
Hello Helsinki!
Tämä postaus on kaikille teille jotka haluatte uutta inspiraatiota ja tuulta treeneihinne!
Olen käytettävissänne 23.-24.10. Helsingissä treenien merkeissä, myös poseerausta ym. hauskaa
voidaan tehdä :)
Kiinnostuneet laittakaa viestiä: info@katialander.com
- Kati
keskiviikko 2. lokakuuta 2013
Minun Olympiani
Olympia. Päätepysäkki.
Sen jälkeen ei ole enää mitään isompaa.
Lähdin Oulusta kuten mihin tahansa kilpailuun mutta Las Vegasiin saavuttuani tajuntaani iski kuin isolla lekalla että hei tää ei tosiaankaan ole vaan kilpailu, tää on OLYMPIA.
Mikä kunnia saada patsastella sillä lavalla!
Olympiamitalini.
Olin kunnossa, jäätävässä kunnossa. Tästä fysiikasta otettiin oikeasti ihan kaikki irti. Stailaus ja esiintyminen kaikki toimi, hymy ei hyytynyt hetkeksikään.
Silti sijoitukseni oli 13. Kuulostaako se huonolta, etenkin kilpailijasta joka on tähän mennessä ollut aina first calloutissa? Miksi en ole pettynyt? No juuri siksi että tämä on Olympia!
Lavalla on jättimäisestä kilpailijoiden joukosta valikoituneet parhaimmat. Maailman parhaimmat
figure kilpailijat.
Nyt joku neropatti esittää kysymyksen, kannattiko edes lähteä?
Ehdottomasti kannatti, ensinnäkin kokemus oli niin vaikuttava että olisin valmis olemaan vaikka
viimeinen viisi vuotta putkeen jos saisin olla osa tuota kehourheilun ilotulitusta.
Ja miettikää miltä tuntuu laittaa hauista pumppiin backstagella kun vieressä virittelee Phil Heath ja Flex Lewis. No ei paha!
Lisäksi saamani palaute oli erittäin positiivista ja lähden hyvillä mielin jatkamaan tätä henkilökohtaista pikku maailman valloitus projektiani.
Menestyäkseen tuolla tasolla yhdysvalloissa pitää siis muutaman peruselementin olla kunnossa:
sinun pitää tehdä itsesi tunnetuksi mediassa ja sinun on syytä olla tuomareille muutakin kuin
nimi paperilla. Ja TÄMÄ osuus ei ole todellakaan se helpoin etenkin jos aikoo toimia suomesta käsin.
Hieman siis vaikeuskerrointa asiaan, olisi niin hiton paljon helpompaa vaan vetää rahkaa naamaan, pumpata rautaa ja posauttaa kisoihin :/
Tätä hommaa laitetaan siis kuntoon ennen seuraavaa isoa kilpailua.
Jatkan Olympiajuttuani vielä toisena päivänä, Las Vegas oli niin mielenkiintoinen paikka että haluan jakaa kokemuksiani kanssanne. Ihana, kaunis ja karismaattinen Anna Virmajoki liittyy tiivisti näihin muistoihin, ystävystyimme
reissulla huomaten että tulemme loistavasti toimeen ja meissä molemmissa on aimo annos melkoista hulluutta! Ihan parasta, Annalle ihan hirmuisen isot terveiset tätäkin kautta!
Laitetaan loppuun vielä Men´s Physique sarjan kilpailijoiden kuvaa, iloisia ja mukavia poikia!
Ja se tärkein...
- Kati
sunnuntai 15. syyskuuta 2013
Keep going girl!
Ou jee, näin teen!
Elämää on ollut kisojen jälkeenkin. Pidän hektisestä elämäntyylistä, on kiva kun saa pitää monta rautaa tulessa ja pieni kiire takaraivossa ylläpitää suorituskykyä.
Ennenkaikkea on ollut mahtavaa päästä treenaamaan taas kovaa, arvatkaa kulkeeko?
No kyllä! Jos loukkaantumisriskiä ei tarvitsisi huomioida voisin sanoa että kyykkäisin aika monta nuorta ja ehkä vähän vanhempaakin miestä suohon, ei siksi että haluaisin olla vahva vaan siksi että se on vaan hauskaa :)
Kahta en vaihda,uskollisia nostokenkiäni ja polvisiteitä.
Olen kartoittanut aika laajasti ympäri maailman suklaakakkuvalikoimia
ja yksi suosikeista löytyi Lahden Santa Festä. Oikeasti hyvää. Toinen varteenotetttava oli Miamissa South Beachillä huonepalvelun kautta toimitettu kakku mutta ehkä siihen vaikutti se että annos oli pitsalautasen kokoinen ja muistan heräilleeni yöllä syömään sitä eikä se loppunut koskaan ;)
Mitäs muuta tässä on puuhailtu..yksi kivoimmista jutuista oli tietty kuvaukset Mike Sirénin kanssa.
On se vaan niin äijä kameran takana, paras.
Mikè sanoo "asentoja" ja sitten alkaa räpsymään..20 minuuttia ja homma on paketissa. Helppoa!
Ensi viikon käytän treenaamiseen ja valmistautumiseen Las Vegasiin lähtöä varten.
Lauantaina on vielä Bodyn kuvaukset ja uudistuneen Classic Gymin avajaispartyt.
Sieltä tulee raporttia myös Body lehden kautta niin näette kuka on ollut kenenkin kanssa ;)
Näihin tunnelmiin ihanaa sunnuntaita kaikille!
Muistattehan että sunnuntai on virallinen suklaakakku ja sihijuomapäivä.
- Kati
Elämää on ollut kisojen jälkeenkin. Pidän hektisestä elämäntyylistä, on kiva kun saa pitää monta rautaa tulessa ja pieni kiire takaraivossa ylläpitää suorituskykyä.
Ennenkaikkea on ollut mahtavaa päästä treenaamaan taas kovaa, arvatkaa kulkeeko?
No kyllä! Jos loukkaantumisriskiä ei tarvitsisi huomioida voisin sanoa että kyykkäisin aika monta nuorta ja ehkä vähän vanhempaakin miestä suohon, ei siksi että haluaisin olla vahva vaan siksi että se on vaan hauskaa :)
Olen kartoittanut aika laajasti ympäri maailman suklaakakkuvalikoimia
ja yksi suosikeista löytyi Lahden Santa Festä. Oikeasti hyvää. Toinen varteenotetttava oli Miamissa South Beachillä huonepalvelun kautta toimitettu kakku mutta ehkä siihen vaikutti se että annos oli pitsalautasen kokoinen ja muistan heräilleeni yöllä syömään sitä eikä se loppunut koskaan ;)
On se vaan niin äijä kameran takana, paras.
Mikè sanoo "asentoja" ja sitten alkaa räpsymään..20 minuuttia ja homma on paketissa. Helppoa!
Ensi viikon käytän treenaamiseen ja valmistautumiseen Las Vegasiin lähtöä varten.
Lauantaina on vielä Bodyn kuvaukset ja uudistuneen Classic Gymin avajaispartyt.
Sieltä tulee raporttia myös Body lehden kautta niin näette kuka on ollut kenenkin kanssa ;)
Näihin tunnelmiin ihanaa sunnuntaita kaikille!
Muistattehan että sunnuntai on virallinen suklaakakku ja sihijuomapäivä.
- Kati
tiistai 10. syyskuuta 2013
OMG! CHAMPION!
2013 Nordic Pro Championships - Pro Figure Champion
Tulin, näin ja voitin.
Uskokaa, on aivan käsittämätön tunne voittaa IFBB ammattilaiskilpailu!
Kaikki onnistui kilpailussa jokseenkin täydellisesti ja
tunnelma oli kuin amerikkalaisessa jalkapallo-ottelussa, ihan mieletöntä!
Vielä kun ennen omaa finaalia ihana Anna Virmajoki voitti Pro Bikinin, nosti se tunnelmaa entisestään.
Niinpä tämä Dynamite Duo lähtee moikkaamaan Elvistä Vegasiin ja tietenkin siinä ohessa valloittamaan kaikista suurinta ja kirkkainta stagea mitä bodymaailmassa on.. OLYMPIA
here we come!
Annan kanssa muuten sovimme että reissu voi sitten kestää pari viikkoa tai kuukautta ;)
Tässä yhteydessä on hyvä muistella että minulle sanottiin vielä tovi sitten ettei Jenkkeihin kannata lähteä kilpailemaan, ei siellä kukaan noteeraa sua.
Ajattelin että kyllä kai jokaista Figure Olympiaan päässyttä jollakin lailla arvostetaan, etenkin jos
on päässyt sinne voittamalla ammattilaiskilpailun. Joten hyvä aloittaa tämä jenkkikisailu näin
"varman päälle" ;)
Anna ja minä kilpailijakokouksessa.
Nyt seuraa siis kiireiset pari viikkoa, luonnollisesti haen kaikkien aikojen kovinta kuntoani kuten
myös pientä hienosäätöä jotta kaikki viedään niin loppuun kuin se on ikinä mahdollista.
Niin fyysisesti kuin henkisestikin.
Haluan esittää lämpimät kiitokseni ihan jokaiselle uraani seuranneelle ja minua ajatelleelle,
iloitsen suunnattomasti kannustuksestanne! KIITOS!
- Figurator
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)