maanantai 27. lokakuuta 2014

Kaksiteräinen miekka

Olen seurannut hieman huvittuneena tätä fitneksen saavuttamaa "valtaisaa" kohua.
Toisaalta on hienoa, että laji on tehnyt itseään tunnetuksi koko kansan tietoisuuteen. Vihdoinkin saadaan lukea kilpailuissa menestyneistä muualtakin kuin paikallislehdistä. Kassakoneet laulavat
bisneksessä, joka pyörii alan ympärillä.

Trendi on se että, ollakseen fit tulee haluta lavalle. Ja se on monelle tytölle ja naiselle täysin väärä paikka. Hyvän harrastuksen ja kilpaurheilun raja on hämärtynyt.
Seurauksia saadaan sitten lukea sieltä ja täältä. Miten fitness on pilannut elämäni.
Ei fitness itsessään mitään pilaa. Tämä kilpaurheilumuoto ei ole mikään jokamiesluokka jossa jokaista lavalle innokkaasti kivunnutta yrittäjää palkitaan.

Olen ollut pitkään mukana kuvioissa, enkä muista yhtään menestynyttä ammattilaiskilpailijaa joka
olisi itkenyt kuinka kamala laji on.
Itseasiassa monet parhaimmista painavat menemään vuodesta toiseen, kauniina ja terveinä.
Jos laji olisi niin epäterve, olisiko se mahdollista?
Esimerkiksi Olympiassa samat nimet ovat hallinneet useita vuosia peräkkäin.
Mikäli en ymmärtäisi lajista mitään ja katsoisin asiaa maallikon silmin, erinäisiä blogeja ym.
lukeneena en voisi ymmärtää miten vaikkapa Phil Heath on edes hengissä.
Tai miten on mahdollista, että nelinkertainen Figure Olympia Nicole Wilkins
ei kärvistele kämpillä kilpirauhasvaivoja potien vaan kiertää ympäri maailmaa näyttäen upealta.

Olen itsekin kilpaillut monta vuotta putkeen, ilman välivuosia.
Pipoa ei ole alkanut kiristämään missään vaiheessa ja sairastan maksimissaan yhden flunssan vuodessa.
Sitäkään ei voi laittaa lajin piikkiin.
Teen siis oletettavasti lajiin vaadittavia asioita melko oikein.
Voisi ajatella että saan tästä respektiä, mutta ehei.
Minua on arvosteltu milloin irtokarkkien syönnistä tai kuplajuoman kilistelystä.
Eikö olekin ärsyttävää, etteivät ne ole kaataneet uraani ja näytän urheilijalta oli kesä tai talvi.
No, ehkäpä treenaan sitten senverran kovempaa että siellä palaa muutama karkki tai kuplajuoma.


Illuusio

Tarkastelen tätä asiaa nyt lähinnä huippu-urheilunäkökulmasta.
Tavallisten ihmisten mielestä kehonrakentajat ovat siis stroideilla turvotettuja michelin ukkoja, jotka
neulan pistosta tusahtavat läjään. Bikinifitness kilpailijat taas riutuneita, hädin tuskin hengissä pysyviä luusäkkejä jotka viimeisillä voimillaan kipuavat lavalle.
Oukki doukki.
Todellisuus on yllätys, yllätys jotain ihan muuta.
Olen ollut Mr.Olympian poikien kanssa, jos en ihan tappituntumassa
niin kuitenkin päässyt vierestä katsomaan näkymiä.
Nämä kaverit on jäätävän kokoisia! Siitä on illuusio kaukana kun pojat ovat lavalla. Kuin härkälauma
olisi päästetty käyskentelemään lavalle. OMG.
Bikinitytöt taas toinen toistaan kauniimpia, muodokkaita ja TERVEEN näköisiä.
Uskokaa tai älkää, he todella näyttävät huippu-urheilijoilta. Yksi suosikeistani on Amanda Latona, siinä on asennemimmi kaikin puolin.
Hieraisin silmiäni kun hän pyyhki ohi trikoissaan, tytöllä on ihan vähän takareittä ja pakaraa!

Negatiivisuus

Suomalaisia on siunattu harvinaisen kateellisella luonteella ja sen annetaan kuulua.
Olen ollut ällistynyt kuinka ala-arvoisia kommentteja tavallisilta kansalaisilta on tullut fitness aiheisiin juttuihin.
Mikä tarve perus Pirkoilla ja Sirpoilla on kommentoida lajia, josta he tuskin ymmärtävät mitään?
Minullakin on sellaisia lajeja, joista en perusta tai ymmärrä  niiden olemassaoloa mutta en tunne
pakottavaa halua antaa mielipidettäni julkisesti.
Kilpailijoita ei voi sattuneista syistä haukkua lihaviksi, mikä on suomalaisten lempihaukkumisaihe muuten. No, haukutaan sitten laihoiksi.
Myös jokaisessa kommentissa pitää muistaa mainita "näyttää mieheltä" ja "en panisi".
Niin noloa. Miettikääpä vaikka Anna Virmajokea, hän on yksi tämän maan kauneimmista
naisista ja silti joku tekee itsestään mäntin kirkumalla netissä "miehekäs" ja
muuta yhtä kekseliästä.


Silikonit

Nyt kun innostuin pitkästä aikaa kirjoittamaan tänne, voisin kommentoida samalla myös tätä aihetta.
Mikä merkitys silikoneilla on lajissa?
Tavalliset ihmiset näkevät ne vain "rintoina", jotka vieläpä tyypillisesti ovat melko isot.
Itse olen hankkinut ne seuraavista syistä:
tasapainottamaan ja tuomaan syvyyttä fysiikkaan.  Figuressa tavoitellaan tiimalasimaista, naisellista fysiikkaa jonka saavuttaminen pelkällä penkin työntämisellä on melko mahdotonta.
Figuressa kilpailijat ovat hyvin alhaisissa rasvoissa. Mikä tarkoittaa että saat heittää heipat rinnoille, koska ne koostuvat pääsääntöisesti rasvakudoksesta. Lopputuloksena on tiukka, mielestäni liian kehonrakennusmainen rintakehä. Silikonirinnat tasoittavat tämän ongelman. Myös sivuasennot ovat
huomattavasti paremman näköiset.
Mitä kokoon tulee, ne tulee valita omaan fysiikkaan sopiviksi. Ei sen mukaan minkäkokoiset jollain toisella kilpailijalla on.  Itselläni luonnolliset rintani olivat isommat kuin nykyiset silikoni-implantit joten näitä pienempiä ei fysiikkaani ole "tarkoitettu".
Sain muuten hyvän maallikkokommentin silikoneistani taannoin:
ex-poikaystäväni halusi mielenkiinnosta nähdä millaiset nämä nykyiset ovat ja totesi vain:
"samanlaiset kuin -97".

Olisi mukava nähdä hieman enemmän positiivisuutta ja hyvää asennetta fitneksen ympärillä.
Tämä on kuitenkin hieno ja vaativa laji, josta voi nauttia myös lavojen ulkopuolella.
Pahoittelen tämän postauksen tylsää visuaalista ilmettä, katsotaan jos saisin lisättyä kuviakin myöhemmin.

-Kati