Iso hauiksinen baarikärpänen

Viime vuosien aikana rankka urheilu on kutistanut jo aiemminkin vähäisen baaripörräilyni ihan olemattomaksi, tätä nykyä käyn yöelämässä tyyliin kerran pikkujouluaikaan ja kerran kesällä. Nyt tuli poikkeuksena tähän vielä tämä kevätlauantai, mutta sehän on vain hauskaa!

Urheilu seuraa silti mukana minne menenkin.
Innokasta hauiksen kokeilijaa riittää ja on kivaa kun naiset tulevat kyselemään mm. treenijuttuja ja monet kehuvat hyvällä, vilpittömällä fiiliksellä kuka mitäkin (treenattua) ruumiinosaa.
Ei siksi että kaipaisin kehuja mutta on hienoa huomata että treenattua kehoa todellakin osataan arvostaa.
Moni tyttö kertoi myös kisahaaveistaan bikinifitneksessä, laji on selkeästi NIIN rantautunut koko kansalle!

Hauska juttu oli kun eräs mies sanoi "kilpailet varmasti ja laji..figure? Niinkuin sillä Alanderilla mutta sä olet varmaan alemmassa sarjassa". Reps *
Hyvä osoitus siitä millaisen illuusion lava ja lehdet ym.
luovat meistä bodynaisista ja vaikka itse esimerkiksi painan tälläkin hetkellä enemmän kuin Kotipohjan Pekka, terveisiä ja tsemppiä hänelle EM-kisaan ja luultavasti enemmän kuin moni nuorimies joka tuolla baarissa surrasi niin tuo kommentti summasi hyvin yleistä mielikuvaa.
Miettikää jos olisin ollut livenä sellainen vähän yli 40 kiloinen sirkka mitä pelottavan moni kilpailija nykyään on, tuokin kaveri olisi varmasti kokenut tulleensa kusetetuksi ja polttanut kämpille päästyään bodylehtensä!

Mitä meiltä sitten odotetaan ja mitä itse haluan tarjota?
Pakko myöntää että olisin itsekin hyvin pettynyt jos lähtisin innoissani katsomaan Kai Greeneä todetakseni ettei se ole naapurin ukkoa kummempi.
Samasta syystä fanitan erittäin paljon Lenda Murrayta (vaikka hän  edelleen on kehonrakentaja mitä itse en halua olla), näyttää hän lavalla käsittämättömältä mutta myös "siviilissä" fantastiselta:
huippu-urheilijalta, juuri oikealla tavalla "isolta" näyttämättä kuitenkaan liian isolta vaan todella kauniilta ja naiselliselta naiselta joka kantaa itsensä upeasti.
Sellaisen kuvan haluan itsekin antaa, olla oikeastikin jotakin sitä mitä kuvissa näkyy.
En pelkkää illuusiota.

Lenda on allaolevassa kuvassa jo 50 vuotias. Maailma todellakin tarvitsee esikuvia =)

Sain viimein tehtyä myös virallisen fanisivun Facebookiin.
Sinne tulee kivoja juttuja arvottavaksi kaikkien tykkääjien kesken:
saa käyttää muttei oo pakko ;)

https://www.facebook.com/KatiAlanderFigure


-Kati

I ♥ MY BODY

BODYlehti:
Olemme saaneet uuden vakioavustajan – IFBB Figure Pro Kati Alanderin! Kati on lehden "No Holds Barred"-avustaja, joka sanoo mitä ajattelee ja tekee mitä haluaa.

Minulla on lehdessä oma Figurator -palsta jossa vastaan lukijoiden kysymyksiin omalla omituisella
tyylilläni, tietty.

Kiva päästä tekemään näitä uusia juttuja. Myös paljon muuta on tulossa kesän aikana, niistä
lisää myöhemmin.
Kuvassa näkyvä lehden nimikkopaita on muuten huippu!
Olen käyttänyt näitä treeneissä ja siviilissä,
teksti on ihan hauska tämännäköisen tyypin päällä. Pikku provoilu toisinaan on parasta =D

- Figurator palveluksessanne

Perse edellä puuhun

Ennen oli hienoa saavuttaa body fitness kisoissa SM-mitali.
Toista se on nykyään kun kaikkien tavoite on ammattilaisuus.
Joidenkin mielestä osoittaa varmasti asennetta että ihan julkisesti ilmoittaa näistä suunnitelmistaan.
Itseäni nämä lausunnot hieman, eikä niin vähääkään huvittavat tuli ne sitten ihan lahjakkaalta, kerran-pari onnistuneelta kilpailijalta tai pahimmassa tapauksessa sellaiselta joka ei ole vielä kertaakaan käynyt edes lavalla seisomassa.

Itse en edes haaveillut ammattilaisuudesta kilpailu-urani alkuvaiheessa, ensimmäinen tavoitteeni oli noviisisarja joka toki "nykymittapuun" mukaan kuulostaa vaatimattomalta. Halusin nähdä miltä näytän lavalla ja tietenkin himosin voittoa jonka saavutinkin.
Sen jälkeen päätin osallistua vielä SM-kisaan jossa saavuttamani neljäs sija tuntui uskomattoman hienolta. Tuon kilpailun jälkeen tavoitteeni oli voittaa Suomenmestaruus ja päästä MM-kilpailuun.
Tuosta ajasta tuntuu olevan ikuisuus!

Treenasin taatusti kovempaa kuin kukaan muu ja karsintakilpailun jälkeen minut valittiin edustusjoukkueseen Meksikossa järjestettyihin MM-kilpailuihin.
Palkintona hopeamitali niin MM kuin SM -kilpailusta.

Tajutessani että pystyn kilpailemaan maailman huippuja vastaan asetin itselleni tavoitteista kirkkaimman: maailmanmestaruuden voittamisen.
Ja taas treenasin koko pitkän talven raivokkaasti,  joka ikisessä sarjassa ja toistossa tavoite kirkkaana mielessäni.
Halusin mestaruutta enemmän kuin mitään muuta ja Serbian MM-kilpailussa olin elämäni kunnossa!
Kaikki onnistui täydellisesti ja vaikka olen ns. kova kilpailija joka tekee tiukassa paikassa maksimisuorituksen pystyin silti vielä kääntämään ruuvia astetta kovemmaksi.

Sekään ei riittänyt, jouduin tyytymään pronssimitaliin päästyäni tasapisteille 4 x mestarin Olga Muntyanin kanssa Zrinka Koracin (jolla ties montako MM ja EM mestaruutta) viedessä voiton. Jestas mikä sarja! Kova tyttö pitää olla joka tuossa kovimpana tunnetussa -163 cm sarjassa pokkaa itselleen kultaisen mitalin.

                                                         


Tämän kilpailun jälkeen tuli sitten SM-kisa jonka vein viimein nimiini täysin pistein ja voitin myös Overall mestaruuden.
MM-kisa johon olin panostanut kaikkeni oli vedenjakaja urallani, olin niin kova kuin olin ajatellutkin olevani mutta siitä huolimatta en lähtenyt Serbiasta kultainen mitali kaulassani.
Silloin päätin että on aika avata uusia ovia ja ottaa vastaan minulle tarjottu IFBB Pro Card.
Pelkällä kortilla ei tosin pitkälle pötkitä vaikka se jonkun mielestä voi kuulostaa hienolta. Minusta on järkevämpää olla menestyvä, arvostettu amatöörikilpailija kuin pelkkä line up:in täytteenä oleva "ammattilainen".

Minulle on sanottu että onhan sullakin ollut niitä tavoitteita jotka olet ihan julkisesti julistanut.
Kyllä, se on totta. Mutta ero on siinä että olen asettanut tavoitteeni aina realistisesti ja myös saavuttanut ne. No, sitä maailmanmestaruutta ei koskaan tullut mutta kostoksi siitä aion tehdä ammattilaisliigassa jotain mikä jää historiankirjoihin =D

-Kati

Walesin tiikerin saattelemana lavalle

Tapasin eilen K.P. Ouraman joka on mm.(!) IFBB Finlandin ja Suomen Kehonrakennnusliiton puheenjohtaja, Body Lehden päätoimittaja, IFBB ammattilaistuomari ja tunnettu vaikuttaja bodymaailmassa.
Meillä oli mielenkiintoinen keskustelu persoonan ja mielentilan vaikutuksesta kilpailutilanteessa,
tosin meillä on aina mielenkiintoisia keskusteluita. Olemme molemmat omalla tavallamme särmikkäitä persoonia mutta olemme tulleet aina loistavasti toimeen eikä jutuistamme puutu huumoriakaan! Se johtuu varmasti siitä että arvostan todella tätä henkilöä ja hänkin varmasti minua ainakin pikkuisen. Olen hyvin kiitollinen siitä avusta ja arvokkaista neuvoista mitä olen Ouramalta saanut, ilman häntä fitnessurani olisi voinut olla hyvin toisenlainen.

Body fitness huippu kovimmalla tasolla on kuin Aston Martin, raakaa voimaa hienostuneessa ja kauniissa paketissa. Sillä voi ajaa Prismaan ruokaostoksille ja se onnistuu oikein hyvin mutta
oikeasti se on puhdas rata-auto, tehty kovaan ajoon.
Silloin kun kilpailija saa jalostettua itsensä tarpeeksi hyväksi joka muuten on yhtä vaikeaa kuin Aston Martinin kokoaminen, siinä joka ikinen pikku nappeli ja nuppeli on käsin laitettu hän pystyy virittämään itsensä lavalla eräänlaiseen..tilaan.Hän ei vain painele sermin takaa lavalle yrittäen pitää homman kasassa ja mielessä mitä siellä harjoituksissa oli neuvottu vaan kyse on jostain paremmasta. Tähän hetkeen kuitenkin kulminoituu kaikki tehty työ.

Oma kilpailutilanteeseen virittäytymiseni on hiljaista kierrosten nousemista ja silloin kun
aika nousta lavalle en todellakaan mieti enää mitä aion siellä tehdä vaan siinä hetkessä räjähtää ja
päässäni lähtee soimaan (samaan tyyliin kuin Ally McBealissa) Tom Jonesin  She's A Lady.
Siinä biisissä on niin tunnelma kuin sanomakin  mitä minä haluan tuoda esiin omassa esiintymisessäni ja tarjota niin tuomareille kuin yleisöllekin.
Ja tähän mennessä se on toiminutkin ihan hyvin ;)

- Kati