Kuuma kilpparikeskustelu

Ihmeellinen on nykybodyaika, nykyään puhutaan..bikinifitneksestä ja kilpirauhasesta.

Ihan lyhyt postaus asiasta.
Ei mene päivääkään ettei joku kilpailija tai kilpailemisesta jossain määrin kiinnostunut ota
esille kilpirauhasta. Ihan niinkuin se kuuluisi luonnollisena osana fitnesskilpailijan elämään tai
tarkemmin sanottuna sen häiriöt. No ei todellakaan kuulu!
Ennen vanhoina kunnon bodyaikoina en edes sivulauseessa kuullut koko k-sanaa.
Rehellisesti sanottuna nykyään ärsyynnyn siitä sanasta.
Syystä että kilpirauhasen ongelmat nuorilla terveillä ihmisillä ei ole missään mielessä normaalia
eikä siitä kannata hakea syytä moninaisiin ongelmiin kuten räjähdysmäiseen lihomiseen
kilpailun jälkeen.
Eli tämä on laiha vastaukseni kilpparista kysyjälle sen lisäksi etten ole koskaan itse kärsinyt
kilpirauhasongelmista enkä näe myöskään syytä perehtyä tähän rauhaseen yhtään enempää.

Itse näen että suurimmat ongelmat on tässä kaikki-mulle-heti-nyt nykykulttuurissa.
Mitään ei jakseta tehdä kunnolla ja mm.kisalavalle pitää päästä heti kun on käynyt salilla
tovin ja nähnyt siellä jonkun hyvännäköisen kisoihin valmistautuvan bodynaisen
pumppaamassa ja päässä syttyy lamppu "minäkin haluan, heti heti heti!!!".
Sitten vain tuumasta toimeen ja hommaamaan valmentaja.
Kuten kaikki tietää rahalla saa ja hevosella pääsee, eikä aikaakaan kun tälläisen tytön
kourassa on tukku aanelosia joiden mukaan hän syö, juo, heiluttaa painoja ja JUOKSEE,POLKEE ja
VEIVAA CROSSARIA  ihan helvetisti. Lopuksi sitten kaiken kruunuksi tyroksiinia peliin.
Lopun voi jokainen helposti kuvitella..ehkä hän pääsee lavalle asti tai sitten ei.
Suurella todennäköisyydellä ei mutta mitä vahinkoa tämä kaikki aiheuttaa hänelle niin henkisesti kuin fyysisesti?

Mm.Bodylehden nettilehdessä oli laaja ja hyvä juttu k-aiheesta jossa käsiteltiin tätä
kemikaalipuolta aiheeseen liittyen. Olen täysin samaa mieltä : älkää pilatko tai vaarantako fysiikkaanne. Fysiikkalajeissa kun ei ole nopeita ja tai helppoja teitä, ei kannata yrittää mennä siitä mistä aita on matalin.
Jos haluat pitkän, menestyksekkään ja terveen uran sinun pitää osata tehdä oikeita valintoja monen
asian suhteen. Esimerkiksi oikean valmentajan valinnalla on iso merkitys.
Lopuksi: rakasta kehoasi ja kehitä sitä, älä tuhoa.

- Kati

Life Can Be So Simple

Ihana sunnuntai, nyt relataan!
Ajelin hyvällä tuulella rokki soiden Mäkkärille ja yksi puolituttu kysyi että mitäs sinä täällä?
"No tuli nälkä".
Jos olisin herkkähipiäinen tyyppi olisin varmasti ärsyyntynyt mutta koska
en ole tämäntyyliset ihmettelyt huvittavat minua ja mieleeni tuli taas Kimi Räikkönen jolta kysyttiin voitokkaan kisan jälkeen että mitä ihmettä tapahtui, miten pystyit sellaiseen suoritukseen johon hän
vastasi "painoin kaasua ja ohitin ne".

Joten:

Kyllä, muunmuassa nämä kuuluvat sunnuntain syömisiini. Toivottavasti en romuta kenenkään
illuusiota täydellisestä fitness lifestylestä. Oma filosofiani on että mitä isompi kone niin
polttoainettakin tarvitaan enemmän, niinkuin että jos ajaa vaikkapa Aston Martinilla välillä vähän kaahaillen niin löpöä menee enemmän kuin pikku Toyota Variksella nätisti puikaten.

 

Treenit ovat kulkeneet, olen tiivistänyt ja koventanut niitä kokoajan.
Olen panostanut etenkin jalka ja takaosastoon, kokoahan jaloissani on ollut riittämiin mutta nyt olen
pyrkinyt saamaan niistä "salonkikelpoisemmat" mikä ei suinkaan tarkoita että olisin pienentänyt
niitä mitenkään, lähinnä virtaviivaisuutta ja linjakkuutta. Pyöreyttä ja kohotusta pakaraan.
Myös selässä on odotettavissa uusia "putkia", jes niistä olen innoissani.
Eli olettama on että saan tuotua Nordic Pro lavalle jälleen jotain uutta.

Rasvojakin on tullut mittailtua. Itse olen ihan aikataulussa siihen nähden mihin haluan päästä,
minulle sopii naiseksi äärimmäisen alhaiset lukemat ilman että alan näyttää riudutetulta tai suonikkaalta/säikeiseltä. Käytännössä tuo tarkoittaa n. 5% lukemia.

Löysin kaappeja siivoilleissani myös tämän ihanan avaimenperän, oiva salikaappia varten :)

Kaunista sunnuntaita kaikille!

-Kati

Rusketusraitaa pukkaa

Se on täällä nyt, KESÄ!

Kesän kunniaksi tuoreita kuvia, lisää löytyy https://www.facebook.com/KatiAlanderFigure.

-Kati

 

 

 

Lähdenkö aina voittamaan kilpailun?En.

Seuraava aiheellinen kysymys lienee miksi? Olenko tyhmä?
Koska olen realisti ja teen hyvin tarkan analyysin itsestäni sekä menestysmismahdollisuuksista
suhteessa jokaiseen kilpailuun johon osallistun. En lähde vain katselemaan miten menee mutta en myöskään hakemaan vain sitä voittoa sokkona.
Vaikuttaisin nimittäin itsestänikin hieman tyhmältä jos ilmoittaisin tavoittelevani voittoa Figure Olympiassa. Koska se nyt vaan ei ole mahdollista kuten kaikki asiasta perillä olevat tietävät
riippumatta siitä olisinko siinä kilpailussa huippu vai tosihuippu.

Seuraava suuri kilpailuni on Nordic Pro Figure, se ei ole ammattilaisliigan isoin kilpailu mutta henkilökohtaisesti minulle erittäin tärkeä ja kyllä, sinne lähden voittamaan! Kaikki muut sijat
antavat syyn polttoitsemurhalle (vitsi).
Toivottavasti näen siellä paljon sinivalkoista kannustusta, kotiyleisön edessä esiintyminen on parasta!

Valmistaumiseni on sujunut samaan tyyliin kuten aikaisempinakin kausina, eli hyvin :)
Olen siistinyt ruokavaliotani, luopunut haikein mielin rakastamastani skumpasta kuten myös sekaruoasta jota tulee hajoituskaudella jonkin verran syötyä mielen virkistykseksi.
Rasvaprosentti huitelee jo alle kymmenessä eli tästä kun saadaan puolet pois niin jo alkoi
niin etu kuin takareisikin soimaan ellei suorastaan vinkumaan!
Lupaan laittaa tänne ja myös Bodyn nettisivulle 3 viikkoa ennen kisaa perinteiset kuvat
joista kuulen aina "kyliltä" että näyttääpä löysältä, ei ehdi kuntoon yms.yms.
Mutta kappas vaan aina se vanha on yllättänyt kun ollaan päästy "oikeaan" kisaan ;)
Tässä onkin hyvä muistella Lappeenrannan MM-karsintaa 2011 jonne en ajoittanut strategisista
syistä parasta kuntoani vaan ajattelin ettei se ole nainen eikä mikkään eikä maailmalle ole mittään asiaa (oululaisittain) jos ei suomen Lappeenrannasta pokkaa ykkössijaa vähän löysänä.

- Kati

Iso hauiksinen baarikärpänen

Viime vuosien aikana rankka urheilu on kutistanut jo aiemminkin vähäisen baaripörräilyni ihan olemattomaksi, tätä nykyä käyn yöelämässä tyyliin kerran pikkujouluaikaan ja kerran kesällä. Nyt tuli poikkeuksena tähän vielä tämä kevätlauantai, mutta sehän on vain hauskaa!

Urheilu seuraa silti mukana minne menenkin.
Innokasta hauiksen kokeilijaa riittää ja on kivaa kun naiset tulevat kyselemään mm. treenijuttuja ja monet kehuvat hyvällä, vilpittömällä fiiliksellä kuka mitäkin (treenattua) ruumiinosaa.
Ei siksi että kaipaisin kehuja mutta on hienoa huomata että treenattua kehoa todellakin osataan arvostaa.
Moni tyttö kertoi myös kisahaaveistaan bikinifitneksessä, laji on selkeästi NIIN rantautunut koko kansalle!

Hauska juttu oli kun eräs mies sanoi "kilpailet varmasti ja laji..figure? Niinkuin sillä Alanderilla mutta sä olet varmaan alemmassa sarjassa". Reps *
Hyvä osoitus siitä millaisen illuusion lava ja lehdet ym.
luovat meistä bodynaisista ja vaikka itse esimerkiksi painan tälläkin hetkellä enemmän kuin Kotipohjan Pekka, terveisiä ja tsemppiä hänelle EM-kisaan ja luultavasti enemmän kuin moni nuorimies joka tuolla baarissa surrasi niin tuo kommentti summasi hyvin yleistä mielikuvaa.
Miettikää jos olisin ollut livenä sellainen vähän yli 40 kiloinen sirkka mitä pelottavan moni kilpailija nykyään on, tuokin kaveri olisi varmasti kokenut tulleensa kusetetuksi ja polttanut kämpille päästyään bodylehtensä!

Mitä meiltä sitten odotetaan ja mitä itse haluan tarjota?
Pakko myöntää että olisin itsekin hyvin pettynyt jos lähtisin innoissani katsomaan Kai Greeneä todetakseni ettei se ole naapurin ukkoa kummempi.
Samasta syystä fanitan erittäin paljon Lenda Murrayta (vaikka hän  edelleen on kehonrakentaja mitä itse en halua olla), näyttää hän lavalla käsittämättömältä mutta myös "siviilissä" fantastiselta:
huippu-urheilijalta, juuri oikealla tavalla "isolta" näyttämättä kuitenkaan liian isolta vaan todella kauniilta ja naiselliselta naiselta joka kantaa itsensä upeasti.
Sellaisen kuvan haluan itsekin antaa, olla oikeastikin jotakin sitä mitä kuvissa näkyy.
En pelkkää illuusiota.

Lenda on allaolevassa kuvassa jo 50 vuotias. Maailma todellakin tarvitsee esikuvia =)

Sain viimein tehtyä myös virallisen fanisivun Facebookiin.
Sinne tulee kivoja juttuja arvottavaksi kaikkien tykkääjien kesken:
saa käyttää muttei oo pakko ;)

https://www.facebook.com/KatiAlanderFigure


-Kati

I ♥ MY BODY

BODYlehti:
Olemme saaneet uuden vakioavustajan – IFBB Figure Pro Kati Alanderin! Kati on lehden "No Holds Barred"-avustaja, joka sanoo mitä ajattelee ja tekee mitä haluaa.

Minulla on lehdessä oma Figurator -palsta jossa vastaan lukijoiden kysymyksiin omalla omituisella
tyylilläni, tietty.

Kiva päästä tekemään näitä uusia juttuja. Myös paljon muuta on tulossa kesän aikana, niistä
lisää myöhemmin.
Kuvassa näkyvä lehden nimikkopaita on muuten huippu!
Olen käyttänyt näitä treeneissä ja siviilissä,
teksti on ihan hauska tämännäköisen tyypin päällä. Pikku provoilu toisinaan on parasta =D

- Figurator palveluksessanne

Perse edellä puuhun

Ennen oli hienoa saavuttaa body fitness kisoissa SM-mitali.
Toista se on nykyään kun kaikkien tavoite on ammattilaisuus.
Joidenkin mielestä osoittaa varmasti asennetta että ihan julkisesti ilmoittaa näistä suunnitelmistaan.
Itseäni nämä lausunnot hieman, eikä niin vähääkään huvittavat tuli ne sitten ihan lahjakkaalta, kerran-pari onnistuneelta kilpailijalta tai pahimmassa tapauksessa sellaiselta joka ei ole vielä kertaakaan käynyt edes lavalla seisomassa.

Itse en edes haaveillut ammattilaisuudesta kilpailu-urani alkuvaiheessa, ensimmäinen tavoitteeni oli noviisisarja joka toki "nykymittapuun" mukaan kuulostaa vaatimattomalta. Halusin nähdä miltä näytän lavalla ja tietenkin himosin voittoa jonka saavutinkin.
Sen jälkeen päätin osallistua vielä SM-kisaan jossa saavuttamani neljäs sija tuntui uskomattoman hienolta. Tuon kilpailun jälkeen tavoitteeni oli voittaa Suomenmestaruus ja päästä MM-kilpailuun.
Tuosta ajasta tuntuu olevan ikuisuus!

Treenasin taatusti kovempaa kuin kukaan muu ja karsintakilpailun jälkeen minut valittiin edustusjoukkueseen Meksikossa järjestettyihin MM-kilpailuihin.
Palkintona hopeamitali niin MM kuin SM -kilpailusta.

Tajutessani että pystyn kilpailemaan maailman huippuja vastaan asetin itselleni tavoitteista kirkkaimman: maailmanmestaruuden voittamisen.
Ja taas treenasin koko pitkän talven raivokkaasti,  joka ikisessä sarjassa ja toistossa tavoite kirkkaana mielessäni.
Halusin mestaruutta enemmän kuin mitään muuta ja Serbian MM-kilpailussa olin elämäni kunnossa!
Kaikki onnistui täydellisesti ja vaikka olen ns. kova kilpailija joka tekee tiukassa paikassa maksimisuorituksen pystyin silti vielä kääntämään ruuvia astetta kovemmaksi.

Sekään ei riittänyt, jouduin tyytymään pronssimitaliin päästyäni tasapisteille 4 x mestarin Olga Muntyanin kanssa Zrinka Koracin (jolla ties montako MM ja EM mestaruutta) viedessä voiton. Jestas mikä sarja! Kova tyttö pitää olla joka tuossa kovimpana tunnetussa -163 cm sarjassa pokkaa itselleen kultaisen mitalin.

                                                         


Tämän kilpailun jälkeen tuli sitten SM-kisa jonka vein viimein nimiini täysin pistein ja voitin myös Overall mestaruuden.
MM-kisa johon olin panostanut kaikkeni oli vedenjakaja urallani, olin niin kova kuin olin ajatellutkin olevani mutta siitä huolimatta en lähtenyt Serbiasta kultainen mitali kaulassani.
Silloin päätin että on aika avata uusia ovia ja ottaa vastaan minulle tarjottu IFBB Pro Card.
Pelkällä kortilla ei tosin pitkälle pötkitä vaikka se jonkun mielestä voi kuulostaa hienolta. Minusta on järkevämpää olla menestyvä, arvostettu amatöörikilpailija kuin pelkkä line up:in täytteenä oleva "ammattilainen".

Minulle on sanottu että onhan sullakin ollut niitä tavoitteita jotka olet ihan julkisesti julistanut.
Kyllä, se on totta. Mutta ero on siinä että olen asettanut tavoitteeni aina realistisesti ja myös saavuttanut ne. No, sitä maailmanmestaruutta ei koskaan tullut mutta kostoksi siitä aion tehdä ammattilaisliigassa jotain mikä jää historiankirjoihin =D

-Kati