Kaikki on kaunista, kun vaan silmät tottuu

Otsikko voisi olla myös ihmisten tyytymättömyys itseensä tai mikä meitä suomalaisia riivaa?

Aloin pohdiskelemaan aihetta luettuani Iltasanomien jutun "Suomalaiset ovat Pohjoismaiden ruminta kansaa".
Aiheeseen oli tullut paljon kommentteja joista yhdessä mainittiin että suomalaiset naiset voisivat olla hieman naisellisempia, mutta siihen tarvitaan myös sitä että naisia kannustetaan naisellisuuteen, ja ettei heitä tuomita kauneuden ja tyylikkyyden vuoksi.
Tuossa osuttiin naulan kantaan!

Meidän kulttuurissamme arvossa ovat ahkeruus ja vaatimattomuus.
Miljönäärin pitäisi ajaa Bentleyn sijasta Toyotalla karvalakki päässä, jottei vain vaikuta siltä että pissa on noussut päähän.
Sen vuoksi parissa vuodessa räjähdysmäisesti kasvanut bikinibuumi ei todellakaan istu suomalaiseen
mentaliteettiin hyväksyttävänä ilmiönä. Mikä siinä niin ärsyttää tai pelottaa?
Perusvastaus lienee turhamaisuus, niin suomalaista. Jos ihmisillä on aikaa ja energiaa laittaa itseään niin en minä ainakaan koe että se olisi itseltäni millään tavalla pois.
Tai onko se niin kamalaa jos mies katselee sillointällöin näitä hyvännäköisiä ihmisiä?
Kyllä se ukko lähtee muutenkin jos on sitä laatua.

Lihavien tai itseään laiminlyövien ihmisten arvostelu on kyllä jyrkästi kielletty mutta kauniit tytöt saavat armotonta lokaa niskaansa.
Myönnän että monet selfiet joita tippuu Instagramiin tai Pissispuukkiin huvittavat allekirjoittanuttakin toisinaan mutta eivät ärsytä. Päinvastoin minusta on hienoa nähdä että ihmiset huolehtivat itsestään enenevässä
määrin ja kauniiden ihmisten katsominen on mukavaa!
Sanonkin hyvin mielelläni vaikkapa salilla jos näen jotain silmääni miellyttävää, olisi se sitten mies tai nainen että "vau, näytätpä hyvältä". Molemmille osapuolille tulee siitä varmasti hyvä mieli.
Tai ainakin itse otan tuonkaltaiset kommentit pelkästään positiivisesti vastaan.
Esimerkki: ollessani Helsingissä viikonloppuna rannalla ihan normaali nuori mies tuli epätyypilliseen suomalaiseen tapaan ilman suurempia taka-ajatuksia sanomaan että oletpa kaunis.
Juttelin hetken hänen kanssaan ja
mietin hyväntuulisena, en niinkään kommenttia vaan että olipa siinä reipas kaveri.
Eikä vain jäädä kyttäilemään jostain puskista, siinä mielessä tykkään enemmän vaikkapa jenkkien jopa
yltiösosiaalisesta luonteesta.

Ajatellaanpa vaikka ystävääni, bikiniammattilaista Anna Virmajokea. Hän on superkaunis ja varsin tyrmäävä
ilmestys jolle monet naiset ovat kateellisia. Joo, on tietenkin ihan luonnollista joskus tuntea kateuden pistos
mutta jos tunne jää pysyväksi ei ole varmasti hyvä olla.
Silloin on aika pitää puhuttelu itselleen ja miettiä mikä nykyisessä elämässä on hyvää, mikä huonoa ja ennenkaikkea mitä sille voi tehdä. Tietenkin etenkin fitnesslajeissa menestystä janoavat tietävät ettei nallekarkkeja välttämättä ole jaettu tasan mutta elämässä voi ja pitää olla paljon muutakin.

Mutta ei sen enempää tästä aiheesta. Lähden ulos ihanaan, kuumaan aurinkoon. Bikinit päällä
tietenkin eli silloinhan minulla on bikinibody!
Tehkää muutkin samoin ja kaikilta miehiltä löytyy tietty
joululahjaksi saadut men`s bikinit!

-Kati

Missä on mun rusketusraidat?

Mikä kesä se tämä on?
No, eksyinpä jopa tänne blogiinkiin kirjoittelemaan lyhyen postauksen kun ei rannalla tarvitse maata.
On siihen tietty muitakin syitä: unohtunut salasana, nälkä, kiire, kuuma, väsymys..
Unohtamatta koneeseeni hiipinyttä virusta. Enkä ole edes katsonut pornoa.
Ei voitele.

Tässä yhteydessä pitäisi tietenkin olla belfie. Mutta se jää laittamatta koska tuntisin edelleenkin niin paljon myötähäpeää itseäni kohtaan etten ole niitä kyennyt ottamaan.
En myöskään ruoka-annoksista joita puskee riittämiin muutenkin pitkin päivää sosiaalisen median kautta.
Kiinnostaako ihmisiä oikeasti katsoa kuvia kanasta, parsasta ja smoothieista miljoonassa eri versiossa?
Otin minä kyllä itsekin yhden ruokakuvan =D Ei pitäisi nauraa niin paljon ettei edes jäätelö pysy käsissä.

Aika nillittävä aloitus, nyt tulee positiivisempaa settiä :)
Ensinnäkin uskon että viimeistään ensi viikolla paistaa Oulussakin, sitten ollaan rantsussa ja ehkä patiollakin.
Te etelän ihmiset ette taida tietääkään mikä patio on, tai minulle se ainakin oli vierasta huttua kun ensimmäiselle Oulun turneelle tulin aikoinaan. Nopeasti selvisi että kysehän on terassista.
Vähän ikävä noihin hevoshommiin, kesät olivat parasta aikaa kun kierrettiin kilpailuja ristiin rastiin pitkin suomenniemeä. Aion kyllä hypätä vielä aktiivisesti satulaan, tällä hetkellä ratsastus saa kroppani niin
jumiin etten voi sitä tehdä siinä mittakaavassa kuin haluaisin.
Kuvassa on ystäväni hevonen Napsu, juuri sellainen jonka kaikki pienet tytöt (ja isommatkin) haluaisi
omakseen <3.

Olin vähän laiska alkukesästä treenien suhteen mutta onneksi lajissani laiskuudestakin palkitaan toisinaan.
Keho tarvitsee välillä kevyempää kyytiä, sitten taas kulukee kun saa kunnon höngän päälle.
Nyt treenit ovat taas alkaneet olla sellaisia joista saan fiiliksiä, silloin kun prässissä alkaa olla raudat sitä luokkaa ettei lisää uskalla laittaa nivelten pettämisen pelossa, on hyvä meininki.
Enää ei pelota niinkuin parhaimmillaan vanhoina hyvinä aikoina mutta edelleen nautin tästä hommasta!

Kuten tarkimmat ovat huomioineet elämäni pyörii pitkälti fitneksen ja siihen liittyvien lieveilmiöiden ympärillä. Sen vuoksi olenkin erityisen iloinen syksyn kisoista, ihan mieletön määrä kilpailijoita! Minulla on taas kunnia saada ihastella kaikkia teitä hienoja urheilijoita tuomaripöydän takaa.

Miehille, jos tätä nyt sattuu joku mies lukemaan: kiinnittäkää huomiota erityisesti esiintymiseen.
Vaikka olisitte nollaprosentin rasvoissa ja lihaa olisi enemmän kuin pihvisonnilla, jäykkä posettaminen ja kiviset, hymyttömät kasvot ei ole eduksi kenelläkään.
Ottakaapa mallia vaikka Oulun omasta pojasta Ilkka Mursusta, rento esiintyminen ja pilkettä silmäkulmassa
yhdistettynä kovaan fysiikkaan. Voitelee.

Innostuin nyt taas vähän tästä kirjoittelusta, katsotaan jos saisin tuotettua jotain muutakin lähipäivinä :)
Toivotaan että huomenna paistaisi.

- Kati

Paska reissu mutta tulipahan tehtyä

Oikeastaan hitokseen harjaanjohtava otsikko koska Columbuksen reissu oli parasta mitä on tapahtunut pitkään aikaan. Tuloksellisestihan se meni perseelleen ja vaikka vain periaatteessa sijoituksilla top 10:ssä on merkitystä on silti varsin mielenpainuva kokemus saada uransa huonoin sijoitus.
Sinänsä mikään ei mennyt vikaan, olin juuri siinä kunnossa kuin olin aikonutkin eikä siinä ollut mitään vikaa. Reisi lohkesi ja olkapäät olivat säikeillä. Halusin testata toimisiko astetta pehmeämpi kunto kuin Olympiassa. No ei toiminut mutta vahingosta viisastuneena tämäkin on kokeiltu, sinänsä se olisi ollut viisaampaa tehdä jossain vähemmän
suuressa kilpailussa kuin Arnoldissa. Mutta elämässä pitää toisinaan ottaa riskejä, joskus se kannattaa ja joskus taas ei. Jos pitää ottaa kärsäänsä oppiakseen jotain, tehdään se sitten kunnolla.
Minulle opetus oli että niinkin lihaksikas fysiikka kuin itselläni on näyttää parhaalta siinä kunnossa kun se on ihan rajoilla ollakseen jopa liian revitty.

Tästä arviointivirheestäni huolimatta jota en sen enempää lähde selittelemään sain jälleen erittäin hyvää palautetta fysiikastani sellaisilta tahoilta joiden mielipidettä arvostan.
En tiedä olisiko hommassa järkeä tai riittäisikö motivaationi jos en uskoisi fysiikkani ja "overall" lookiin riittävän top 6 joukkoon jos ei mietitä poliittisia tai muita sijoituksiin vaikuttavia seikkoja.

Reissussa oli monia hauskoja käänteitä, jotenkin niitä vaan sattuu aina kun kaksikko Alander&Virmajoki säätää :)
Majoituimme Hiltonissa joka oli erittäin laadukas hotelli ja saimme ihan mielettömän kulmahuoneiston josta oli panoramanäkymä kaupungin ylle.
Mikäs siinä, siellä me tytöt laittelimme värejä ja pidimme hauskaa. Olen kyllä kiitollinen että meillä on MS Virmajoen kanssa uskomaton pikku tiimimme. Oikeastaan muistutamme vanhaa avioparia, tiedämme toistemme ajatukset ja tavat. Kuten milloin kannattaa pitää suunsa kiinni =D

Meillä oli kaikenlaista hässäkkää mm.lentojen kanssa, kone oli jo nousemassa kiitoradalla ilmaan kun ilmeni että siinä on vikaa jonka vuoksi lento peruuntui. Sain uuden lennon seuraavaksi päiväksi mutta
koska jenkkien logiikka on varsin erikoinen lentoni Columbuksesta New Yorkiin oli buukattu LaGuardiaan joka on noin puolen tunnin päässä JFK:ltä josta lentoni suomeen lähti. Tein varmasti
jonkinasteisen ennätyksen ehtimällä 17.45 koneeseen ottaen huomioon että olin vielä kello 17.00 tuolla pikkukentällä. En muistakaan milloin olisin juossut viimeksi, ainakaan niin nopeasti.

Nyt annan kropan palautua viikon verran ja sitten jatketaan kohti seuravaa kilpailua joka on Slovakiassa toukukuun alussa. Kisaan on 9 viikkoa ja tuo aika on juuri optimi sen kunnon saavuttamiseen jolla tavoittelen Olympia paikkaa.
Sain ystävältäni hauskan viestin jossa hän kertoi mitä oli Pakkikselta lukenut, itse en ehdi enkä jaksa selailla nettifoorumeita mutta viesti oli suunnilleen tämänsisältöinen "erittäin läheltä Katin treenejä seuranneena voin sanoa että ne ovat lähinnä keikistelyä. Persettä ei näytä treenaavan juuri ollenkaan".
Tälle "lähellä olevalle" henkilölle joka ei uskalla avata suutansa minulle suoraan voin vastata etten
valitettavasti voi treenata kovempaa koska siinä tapauksessa joutuisin vaihtamaan sarjaa women`s physiqueen. Persettä treenaan kolme kertaa viikossa ja voin antaa mielelläni siihen liittyen neuvoja ja vinkkejä ihan ilmaiseksi koska olen huomioinut että jos omassa hanurissani on puutteita niin samaa vikaa vieläpä pahemmassa mittakaavassa on monella muullakin.

Yritän kunnostautua myös somessa. Tällaiselle old school -tyypille joka ei pidä tietokoneista tai kovin paljon muustakaan nykyteknologiasta on melkoinen haaste laittaa itsestään typeriä peilin kautta otettuja
kuvia tai kuvata aterioita joita olen syömässä mutta ehkä se on pakko vaikka koen että elämän pitäisi olla ihan jossain muualla kuin verkossa. Arvostan kyllä taitavia sosiaalisen median käyttäjiä, loistava esimerkki on IFBB Pro Dana Linn Bailey. Hän olisi tuskin voittanut sarjassaan Olympiaa ilman somen mahtavaa voimaa?

Pahoittelut visuaalisesti tylsästä postauksesta, jatkossa tulee parannusta. Siihenkin =D

- Figurator

Pohjois-Suomi huomio!

Upea Anna Virmajoki tulee pitämään kanssani huikean viikonlopun 16.-17.11 Oulussa!
Kaikki fitneksestä ja kuntosaliharjoittelusta kiinnostuneet ovat
tervetulleita tasosta riippumatta!
Poseerausryhmät sekä bikinifitnekseen että bodyfitnekseen.
Taatusti paljon huippuvinkkejä ja uutta potkua omiin treeneihin!

-Kati

Time flies and so do I

Ennen Olympiaa olin kiireinen ja suunnittelin monia juttuja joita tekisin sen jälkeen, ilman kiirettä.

Kuinkas kävikään, kiire ei ole hävinnyt minnekään. Päinvastoin, ne päivät jolloin voin tehdä sitä

kuuluisaa ajatustyötä ja relata on harvassa koska tehdessään sitä mistä pitää nauttii joka hetkestä.

Vanhana ehtii sitten lepäillä :)

Yksi syksyn hauskimmista ja ehkä koko elämäni mieleenpainuvimmista kisareissuista tein niin että en itse edes kilpaillut. Olin sparraamassa rakasta ystävääni, megapupu Anna Virmajokea EVLS Prague Prossa.

Voi jestas meillä oli hauskaa! Autoin Anna viimeistelyissä ja kyllä hän loistikin lavalla.

Alamme jatkossa tekemään yhteistyötä myös siviilin ulkopuolella ja olen hänen kauttaan kiinnostunut uudella tavalla bikinifitneksestä joten olen avoin yhteydenottoihin myös bikinityttöjen auttamiseksi jatkossa.

Treenautan nykyään myös Helsingissä, se on mukavaa vaihtelua tuttuun kotisaliin Oulussa ja saan myös synergiaetuna tavata ystäviäni joita näkee muuten ihan liian harvoin.

Alla on lainaus tavoitteellisesti treenaavan Eveliina Nisulan blogista:

"Viime torstaina siis kävin treenaamassa IFBB Pro Kati Alanderin kanssa Helsingissä GB gymillä. Käytiin läpi selkä sekä olkapäätreeniä, mm. pystypunnerrusta, vipareita, ylätaljaa ja käsipainosoutua. Lähinnä tekniikoita hiottiin, mutta kyllä siinä 1,5tunnissa kerkes vähän hikikin tulla. En usein ota mitään "ulkopuolisia" treeniapuja, mulle on riittänyt loistavasti oman valmentajan opit ja ohjeet, mutta ihan vaihtelun vuoksi oli kiva käydä treenaamassa Katin kanssa. Kati oli tosi mukava, helposti lähestyttävä ja aidosti läsnä, I like. Joskus ehkä uudestaankin, mää sain treenistä paljon irti ja etenkin motivaaatiota. Ja damn kyllä on itellä vielä matkaa pro tason bodyyn, on se vaan upeeta nähdä läheltä livenä sellasia kroppia mitä yleensä näkee vaan kuvissa ja jossain kaukana lavalla!.... haha :D Treenistä päällimmäisenä jäi mieleen; PAINETTA, RYTMIÄ ja ÄLÄ anna sen raudan painaa! :D"

Seuraavat Helsinki päivät ovat 18-19.11, myös Tampereelta on tullut runsaasti yhteydenottoja joten tulen Tampereelle 20.11. Kaikille päiville on myös poseerausryhmä ja sitähän ei voi harjoitella koskaan liikaa!

Laittakaa viestiä info@katialander.com

Treenautin ihanaa ystävääni Hanna Antti-Poikaa, hänen blogi löytyy http://sportslady-h.blogspot.fi/

Palautuminen syksystä on sujunut hyvin ja alan pikkuhiljaa hakemaan nousukuntoa.

Tämä viikko on itseasiassa ensimmäinen jolloin odotan isomman raudan alkavan liikkumaan ja sehän on 

parasta tässä hommassa. Ei siksi että haluaisin olla se salin vahvin tyttö vaan siksi että on mahtava tunne joutua todella keskittymään jokaiseen sarjaan tuntien kunnioitusta liikutettavaa painoa kohtaan.

Oikeastaan ainoa asia mitä kaipaan on se pienoinen pelon tunne jota ennenvanhaan jouduin kokemaan kovimmissa jalkatreeneissä, nykyään en enää hae jalkaosastolle massaa joten hieman haikeudella muistelen noita aikoja. Mutta sitten joskus kun kilpailu-urani on ohi..eli 60-vuotiaana ;)

Monien muiden juttujen lisäksi suuntaan Fitnessfestivaleniin Göteborgiin kuun lopussa Better Bodies tiimin mukana.

Siitä tulee superhauskaa ja mukana on mm.Nathalia Melo. 

Woimakasta viikkoa kaikille, ei anneta raudan painaa eikä sateen tai harmauden masentaa!

-Kati

Hello Helsinki!

Tämä postaus on kaikille teille jotka haluatte uutta inspiraatiota ja tuulta treeneihinne!

Olen käytettävissänne 23.-24.10. Helsingissä treenien merkeissä, myös poseerausta ym. hauskaa

voidaan tehdä :)

Kiinnostuneet laittakaa viestiä: info@katialander.com

- Kati

Minun Olympiani

Olympia. Päätepysäkki.

Sen jälkeen ei ole enää mitään isompaa.

Lähdin Oulusta kuten mihin tahansa kilpailuun mutta Las Vegasiin saavuttuani tajuntaani iski kuin isolla lekalla että hei tää ei tosiaankaan ole vaan kilpailu, tää on OLYMPIA. 

Mikä kunnia saada patsastella sillä lavalla!

                                           Olympiamitalini.

Olin kunnossa, jäätävässä kunnossa. Tästä fysiikasta otettiin oikeasti ihan kaikki irti. Stailaus ja esiintyminen kaikki toimi, hymy ei hyytynyt hetkeksikään.

Silti sijoitukseni oli 13. Kuulostaako se huonolta, etenkin kilpailijasta joka on tähän mennessä ollut aina first calloutissa? Miksi en ole pettynyt? No juuri siksi että tämä on Olympia!

Lavalla on jättimäisestä kilpailijoiden joukosta valikoituneet parhaimmat. Maailman parhaimmat 

figure kilpailijat. 

Nyt joku neropatti esittää kysymyksen, kannattiko edes lähteä?

Ehdottomasti kannatti, ensinnäkin kokemus oli niin vaikuttava että olisin valmis olemaan vaikka

viimeinen viisi vuotta putkeen jos saisin olla osa tuota kehourheilun ilotulitusta.

Ja miettikää miltä tuntuu laittaa hauista pumppiin backstagella kun vieressä virittelee Phil Heath ja Flex Lewis. No ei paha!

Lisäksi saamani palaute oli erittäin positiivista ja lähden hyvillä mielin jatkamaan tätä henkilökohtaista pikku maailman valloitus projektiani.

Menestyäkseen tuolla tasolla yhdysvalloissa pitää siis muutaman peruselementin olla kunnossa:

sinun pitää tehdä itsesi tunnetuksi mediassa ja sinun on syytä olla tuomareille muutakin kuin

nimi paperilla. Ja TÄMÄ osuus ei ole todellakaan se helpoin etenkin jos aikoo toimia suomesta käsin. 

Hieman siis vaikeuskerrointa asiaan, olisi niin hiton paljon helpompaa vaan vetää rahkaa naamaan, pumpata rautaa ja posauttaa kisoihin :/

Tätä hommaa laitetaan siis kuntoon ennen seuraavaa isoa kilpailua. 

Jatkan Olympiajuttuani vielä toisena päivänä, Las Vegas oli niin mielenkiintoinen paikka että haluan jakaa kokemuksiani kanssanne. Ihana, kaunis ja karismaattinen Anna Virmajoki liittyy tiivisti näihin muistoihin, ystävystyimme 

reissulla huomaten että tulemme loistavasti toimeen ja meissä molemmissa on aimo annos melkoista hulluutta! Ihan parasta, Annalle ihan hirmuisen isot terveiset tätäkin kautta!

Laitetaan loppuun vielä Men´s Physique sarjan kilpailijoiden kuvaa, iloisia ja mukavia poikia!

Ja se tärkein...

- Kati