Kyllä on ajassa kauneusihanteet muuttuneet

Bodybuilding.com julkaisi fitnesskilpailijoista otetun kuvasarjan, joka julkaistiin myös Iltapäivälehtien nettiversioissa.

Luonnollisesti tämä herätti keskustelua, 

jonka taso ei tunnetusti kyseisissä medioissa lukijoiden toimesta päätä huimaa.

Tässä otteita:

- "Kyllä on ajassa kauneusihanteet muuttuneet"

- "Ottamatta kantaa syömishäiriöön tai olematta muutenkaan sitä mieltä, että fitnessurheilussa olisi jotain vikaa, niin tuo ensimmäisen kuvan neito on sysiruma. Seksikkäät pullottavat suonet käsivarsissa on tosi outoa estetiikkaa ja ruumiin kauneutta. Toisaalta mistäs minä mitään tiedän. Ei seksikkyyttä kyllä muissakaan ollut. Kauneudesta en tiedä.

- "Ennemmin sitä ihailee kroppaa ja nostaa hattua näille (fitness etc) neidoille , niillä on kroppa jonka eteen on tehty työtä ja noudatettu tarkkaa ruokavaliota.

Sen sijaan (edelleen) oksettaa ihannoinnit esim. mallien suhteen, jolloin riudutetaan kroppa ja jätetään vaan yksinkertaisesti syömättä ja näytetään luurangoilta. Harvemmin itse tulee myös jenkkakahvoja tai sitä kolmatta leukaa juurikaan ihannoitua & himoittua.

- "Ihmiskeho on taideteos, jota ei saisi pilata silikoneilla tai tatuoinneilla"

Yhteistä kaikille näille kommenteille oli;

sen pienen seikan unohtaminen, että kyseisissä kuvissa esiintyvät henkilöt ovat urheilijoita joiden ulkomuoto on muokattu vastaamaan lajinsa vaatimuksia.

Media on muokannut fitnesslajeista virheellisesti uuden ajan missikilpailun.

Suuressa roolissa ovat myös itse kilpailijat , jotka ruokkivat tätä käsitystä.

Postataan provosoivia kuvia huulet töröllään, kuvissa valtavalta näyttävä pylly pystyssä (joka oikeassa elämässä monessa tapauksessa on pikkuisen jalkapalloilijapojan takaosaston kokoinen) pahimmillaan useita kertoja päivässä sosiaaliseen mediaan.

Jos tarkastelisin asiaa tavallisen kansalaisen silmin, pitäisin fitnesstä luultavasti melkoisen typeränä ja turhana lajina sen perusteella.

Onneksi hyvin harvat ammattilaiskilpailijat harrastavat tätä.

Toivoisinkin, että lajin parissa olevat miettisivät minkälaisen kuvan omasta harrastuksestaan haluavat antaa.

Kuten olen aikaisemminkin todennut, fysiikkalajit ovat mielestäni maailman hienointa urheilua, joka ansaitsee kunnioituksen siinä roolissa mihin se on tarkoitettukin; urheiluna.

Toki estetiikka on suuressa roolissa monellakin tavalla, mutta perinteisistä kauneuskäsityksistä fitness kilpaurheiluna poikkeaa melkoisesti, eikä niitä asioita pitäisi lähteä sekoittamaan.

Lajiin kuuluu treenaamalla hankitut lihakset, alhainen rasvaprosentti, silikonirinnat ja tumma kilpailuväri.

"Siviilissä" näistä elementeistä pysyvinä ovat luonnollisesti lihakset ja silikonit.

Olen aina ihaillut urheilijoita ja luonnollisesti oma fysiikkani miellyttää itseäni myös kilpailujen ulkopuolella.

Tässä kehossa joudun kuitenkin olemaan 

myös niiden lyhyiden lavalla vietettyjen hetkien ulkopuolella.

Minulta kysytään monesti, olisinko "näin iso" jos en kilpailisi. Luultavasti olisin koska rakastan kovaa harjoittelemista ja suorittamista. Jos tarkastelisin asiaa pelkästään ulkonäköseikkojen valossa, voisin olla helposti vähemmänkin lihaksikas. Joskus sukulaistädit kauhistelevat: "älä enää kasvata hartioita". Vastaan aina samalla tavalla: "teen sen mitä laji edellyttää". 

Sitten tädit jäävät keskenään tupisemaan kuinka kauheaa tuo fitness on.

Minusta se on omalla tavallaan herttaista ja hyvin "normaalien" ihmisten ajatuksia avaavaa. He kun toivoivat tytöstä eläinlääkäriä mutta toisin kävi =D 

Toisaalta Kike Elomaakin oli heistä jäävuoren kokoinen.

Paljastan teille, jotka ette sitä vielä tienneet..olen oikeasti pienempi kuin kuvat antavat ymmärtää. En ihan sieltä pienimmästä päästä, mutta joskus tuotan 

varmasti pettymyksen niile, jotka odottavat tapaavansa ison amatsonin.

Pelkän painoindeksin mukaan olen kylläkin ylipainoinen!

Edellä mainittujen kuvien kommenteissa arvosteltiin pääasiassa naisten lihaksikkuutta, mutta myös miehillä oli liikaa lihaa kansalaisten makuun.

Olen nähnyt maailman parhaat shortsisarjan pojat lavalla virka-asuissaan ja sen ulkopuolella siviilikamppeissa.

Kundit ovat sitä kokoluokkaa, että veisivät kevyesti monta kehonrakennuskultaa suomessa.

Vaikka en ymmärtäisi fysiikkalajeista yhtään mitään, enkä katsoisi asiaa ruusunpunaisten lasien läpi voisin vannoa, ettei kukaan nainen valittaisi näiden poikien kohdalla liioista lihoista tai tiukkuudesta jos he pölähtäisivät yökerhoon Helsingissä!

Sama pätee kyllä naistenkin suhteen.

Esimerkiksi bikiniammattilainen Amanda Latona sai tällaisen old school heteronkin

katsomaan peräänsä (tässä tapauksessa varsin kirjaimellisesti) purjehtiessaan kilpailupaikalla.

Alla pari kuvaa hänestä.

Tässä yhteydessä en voi sivuuttaa kaikkien aikojen upeinta

naisfysiikkaurheilijaa, 8 kertaista Ms

Olympiaa Lenda Murrayta.

Vaikka naiskehonrakennus menee omalla kohdallani "liian isoksi", oli hän uskomaton. Lavalla kuin veistos.

Mutta minkälainen muuten? Vaikuttava!

Sellainen minkälaiseksi monet kuvittelevat pikajuoksijan. Hehän näyttävät hyvinkin isoilta ja lihaksikkailta 

mutta ovat oikeasti varsin pikkuisia.

Lenda taas; tietenkin pienempi kuin lavalla. Mutta entä muuten!

Leveät hartiat, äärettömän pieni vyötärö

ja miten ryhdikkäästi hän kantoi itsensä.

Naisellinen, lähes gasellimainen liikkuminen. Uskomaton kokonaisuus.

Kuin Jessica Rabbit hieman eri muodossa!

Kannattaa muuten katsoa

Youtubesta pätkä "Who Framed Roger

Rabbit: Jessica's Famous Scene".

Friikkiä mutta samalla vastuttamattoman 

mielenkiintoista. Niinkuin Fitnesskin =D

Who's the Boss?

"I heard that you're a player. Nice to meet you, I am the Coach".
Esittäytyisin näin, mikäli fitness olisi lihaa ja verta.

Mennään vuosia taaksepäin. Aikaan, jolloin aloin haaveilemaan kehoni muokkaamisesta.
Elettiin 90-luvun loppupuolta, silloin ei ollut sosiaalista mediaa eikä fitneksestä lukenut halaistua
sanaa naistenlehdissä.
Olenko koskaan kertonutkaan teille mistä sain kipinän treenaamiseen?
Katsoin Tina Turnerista kertovan elämänkertaelokuvan What's Love Got To Do With It.
Se on muuten erittäin hyvä ja opettavainen elokuva, joka kertoo miten huippulahjakas Tina
taistelee itsensä väkivaltaisen ja dominoivan puolisonsa kynsistä maailmantähdeksi.
Jos joskus saisin pullonhengeltä yhden toiveen olla kuka tahansa päivän ajan, olisin tietenkin Tina Turner.
Se energia ja voima, jota hänessä on lavalla..jotain ihan käsittämätöntä!
Mutta asiaan. Pääosaa esittää Angela Bassett,  joka oli treenannut itsensä todella kovaan tikkiin elokuvaa varten. 
Katsoin leffan ja ajattelin: tuolta minä haluan näyttää. Pyöreät olkapäät ja tiukat kädet.
Siitä se sitten lähti.

En siis aloittanut treenaamista hakeakseni hyvää oloa, joka tosin tuli sivutuotteena
myöhemmin.
Tämä seikka hieman ärsyttää minua, ettei voida myöntää kuntosaliharjoittelun tai fitneksen harrastamisen lähtevän lähes poikkeuksetta ulkonäöllisistä syistä.
Tai ei ainakaan minulta apua pyytäneistä ihmisistä kovin moni ole aloittanut: "haluan saavuttaa hyvän olon treenaamalla" vaan "haluan _näyttää_ tältä ja tältä".
Nyky-yhteiskunta on kaikella tavalla muutenkin pinnallinen ja kilpailukeskeinen niin
miksi tätä asiaa pitäisi millään tavalla kaunistella?
Onhan se muutenkin ihan luonnollista, että etenkin naiset haluavat näyttää
hyvältä. 

En tiennyt aluksi edes, mikä on proteiini. Kysyin joltain bodarin näköiseltä asiasta.
Vastaus oli: "kaikki millä on jalat alla". Ok, selvä juttu.

Olin onnekkaassa asemassa ja sain asiantuntevaa ohjausta heti alkutaipaleella.
Välillä treenasin enemmän, välillä vähemmän.

Saatuani idean kilpailemisesta tein tiettyjä periaatteellisia päätöksiä.
Tärkein niistä oli se, että tiedostin kyseessä olevan oma valintani. Jonka joko annan vaikuttaa itseeni ja muihin, positiivisella tai negatiivisella tavalla.
Valitsin ensimmäisen vaihtoehdon. 
Käytännössä se tarkoitti sitä, että dietti tai muu kilpailuun valmistautuminen ei saa vaikuttaa
siviilielämääni ja mietin mm. seuraavia asioita:
-en näytä nyrpeää naamaa tai kiukuttele muille fitnesskilpailun vuoksi, en voi olettaa kaikkien ymmärtävän tämän olevan urheilua.
-maailmassa on paljon ihmisiä, joiden oma valinta ei ole olla nälässä.
-onko tämä oikeasti niin rankkaa, Talvisodassa oli varmasti tuhat kertaa kovempaa.
Selvitin asiat itseni kanssa eikä minulla ole koskaan ollut vaikeuksia itseni tai muiden kanssa mitä 
tulee kilpailemiseen tai fitnekseen ylipäänsä.

Moni on kirjoittanut blogeissaan ym. että _jokainen_ kilpailija on väsynyt dietillä.
Minä en ole ollut. Mitä lähemmäs kilpailua mennään vireystasoni nousee päivä päivältä.
Nautin treenaamisesta muutenkin, mutta pari viikkoa ennen kisaa saan uskomattomia fiiliksiä.
Silloin on niitä harvoja hetkiä, jolloin voima todella jyllää kehossani! Mikään ei paina ja voisin tehdä ennätyksiä lähes joka liikkeessä.
Eikä kyse varmuudella ole siitä, että söisin paljon. 
Luultavasti lähes jokainen bikinityttö syö enemmän. En ajattele seuraavaa pikku ateriaani vaan sitä,
että tyhmemmänkin kropan luulisi ymmärtävän, 
että ruokabaari kulkee mukana.
Olemme sopineet fyysisen minäni kanssa, että kun on kiltisti ja polttelee rasvat
henkensä pitimiksi niin sitten saa offilla palkinnoksi mitä haluaa.
Hyvin se on toiminutkin, kilpailussa rasvaprosentti huitelee viidellä alkavissa luvuissa.
Offillakaan kehoni ei ole liian vaativa ja rasvat pysyvät 12-14 tasolla. Sillon on mukava treenata kun 
ei tarvitse kantaa turhaa massaa mukana eikä etureppu haittaa liikkeitä.

Muistelen kertoilleeni joskus jossain myös kilpailupäivän aamusta.
Se on yksi parhaista ja jännittävimmistä hetkistä.
Pomppaan innoissani hotellin sängystä ylös, kävelen peilin eteen.
Silloin pitäisi näkyä pyöreää, täyteen ladattua ja terveen näköistä lihasta.
Jos itsekin säikähdän näkyä, on kaikki mennyt putkeen ja voin odottaa
tulevasta kilpailusta hyvää tulosta.
Silloin on se hetki kun ajattelen että, jos ei tällä niin ei millään!
Monesti hommat on menneetkin puikkoihin ja muistan olla siitä aina
kiitollinen.

Lopuksi voisin ottaa kantaa lajin rankkuuteen.
Mielestäni fysiikkalajit ovat maailman hienointa urheilua, vaativaa ja rankkaakin.
Joku on sitä mieltä, että dietti on lajin kovin juttu. Joutuu olemaan nälissään ja syömään aina sitä 
samaa. Jos minulta kysytään, kovinta on harjoituskauden treenit. 
Silloin taotaan se tulos, joka on sitten lavalla nähtävänä. 
Eli silloin kun painetaan, painetaan täysillä.
Toisaalta, ajatukseni siirtyivät nyt Mika Myllylään joka veti vyötäisiiän myöten tuntitolkulla upottavassa suossa.
Luultavasti niin kauan kuin sappinesteet lensivät ympäri kaunista luontoa.
Tässä kohden joudun nyt pohtimaan..tiedänköhän minä pieni tyttörukka sittenkään rankasta harjoittelusta yhtään mitään?


-Kati






































Å

Kaksiteräinen miekka

Olen seurannut hieman huvittuneena tätä fitneksen saavuttamaa "valtaisaa" kohua.
Toisaalta on hienoa, että laji on tehnyt itseään tunnetuksi koko kansan tietoisuuteen. Vihdoinkin saadaan lukea kilpailuissa menestyneistä muualtakin kuin paikallislehdistä. Kassakoneet laulavat
bisneksessä, joka pyörii alan ympärillä.

Trendi on se että, ollakseen fit tulee haluta lavalle. Ja se on monelle tytölle ja naiselle täysin väärä paikka. Hyvän harrastuksen ja kilpaurheilun raja on hämärtynyt.
Seurauksia saadaan sitten lukea sieltä ja täältä. Miten fitness on pilannut elämäni.
Ei fitness itsessään mitään pilaa. Tämä kilpaurheilumuoto ei ole mikään jokamiesluokka jossa jokaista lavalle innokkaasti kivunnutta yrittäjää palkitaan.

Olen ollut pitkään mukana kuvioissa, enkä muista yhtään menestynyttä ammattilaiskilpailijaa joka
olisi itkenyt kuinka kamala laji on.
Itseasiassa monet parhaimmista painavat menemään vuodesta toiseen, kauniina ja terveinä.
Jos laji olisi niin epäterve, olisiko se mahdollista?
Esimerkiksi Olympiassa samat nimet ovat hallinneet useita vuosia peräkkäin.
Mikäli en ymmärtäisi lajista mitään ja katsoisin asiaa maallikon silmin, erinäisiä blogeja ym.
lukeneena en voisi ymmärtää miten vaikkapa Phil Heath on edes hengissä.
Tai miten on mahdollista, että nelinkertainen Figure Olympia Nicole Wilkins
ei kärvistele kämpillä kilpirauhasvaivoja potien vaan kiertää ympäri maailmaa näyttäen upealta.

Olen itsekin kilpaillut monta vuotta putkeen, ilman välivuosia.
Pipoa ei ole alkanut kiristämään missään vaiheessa ja sairastan maksimissaan yhden flunssan vuodessa.
Sitäkään ei voi laittaa lajin piikkiin.
Teen siis oletettavasti lajiin vaadittavia asioita melko oikein.
Voisi ajatella että saan tästä respektiä, mutta ehei.
Minua on arvosteltu milloin irtokarkkien syönnistä tai kuplajuoman kilistelystä.
Eikö olekin ärsyttävää, etteivät ne ole kaataneet uraani ja näytän urheilijalta oli kesä tai talvi.
No, ehkäpä treenaan sitten senverran kovempaa että siellä palaa muutama karkki tai kuplajuoma.


Illuusio

Tarkastelen tätä asiaa nyt lähinnä huippu-urheilunäkökulmasta.
Tavallisten ihmisten mielestä kehonrakentajat ovat siis stroideilla turvotettuja michelin ukkoja, jotka
neulan pistosta tusahtavat läjään. Bikinifitness kilpailijat taas riutuneita, hädin tuskin hengissä pysyviä luusäkkejä jotka viimeisillä voimillaan kipuavat lavalle.
Oukki doukki.
Todellisuus on yllätys, yllätys jotain ihan muuta.
Olen ollut Mr.Olympian poikien kanssa, jos en ihan tappituntumassa
niin kuitenkin päässyt vierestä katsomaan näkymiä.
Nämä kaverit on jäätävän kokoisia! Siitä on illuusio kaukana kun pojat ovat lavalla. Kuin härkälauma
olisi päästetty käyskentelemään lavalle. OMG.
Bikinitytöt taas toinen toistaan kauniimpia, muodokkaita ja TERVEEN näköisiä.
Uskokaa tai älkää, he todella näyttävät huippu-urheilijoilta. Yksi suosikeistani on Amanda Latona, siinä on asennemimmi kaikin puolin.
Hieraisin silmiäni kun hän pyyhki ohi trikoissaan, tytöllä on ihan vähän takareittä ja pakaraa!

Negatiivisuus

Suomalaisia on siunattu harvinaisen kateellisella luonteella ja sen annetaan kuulua.
Olen ollut ällistynyt kuinka ala-arvoisia kommentteja tavallisilta kansalaisilta on tullut fitness aiheisiin juttuihin.
Mikä tarve perus Pirkoilla ja Sirpoilla on kommentoida lajia, josta he tuskin ymmärtävät mitään?
Minullakin on sellaisia lajeja, joista en perusta tai ymmärrä  niiden olemassaoloa mutta en tunne
pakottavaa halua antaa mielipidettäni julkisesti.
Kilpailijoita ei voi sattuneista syistä haukkua lihaviksi, mikä on suomalaisten lempihaukkumisaihe muuten. No, haukutaan sitten laihoiksi.
Myös jokaisessa kommentissa pitää muistaa mainita "näyttää mieheltä" ja "en panisi".
Niin noloa. Miettikääpä vaikka Anna Virmajokea, hän on yksi tämän maan kauneimmista
naisista ja silti joku tekee itsestään mäntin kirkumalla netissä "miehekäs" ja
muuta yhtä kekseliästä.


Silikonit

Nyt kun innostuin pitkästä aikaa kirjoittamaan tänne, voisin kommentoida samalla myös tätä aihetta.
Mikä merkitys silikoneilla on lajissa?
Tavalliset ihmiset näkevät ne vain "rintoina", jotka vieläpä tyypillisesti ovat melko isot.
Itse olen hankkinut ne seuraavista syistä:
tasapainottamaan ja tuomaan syvyyttä fysiikkaan.  Figuressa tavoitellaan tiimalasimaista, naisellista fysiikkaa jonka saavuttaminen pelkällä penkin työntämisellä on melko mahdotonta.
Figuressa kilpailijat ovat hyvin alhaisissa rasvoissa. Mikä tarkoittaa että saat heittää heipat rinnoille, koska ne koostuvat pääsääntöisesti rasvakudoksesta. Lopputuloksena on tiukka, mielestäni liian kehonrakennusmainen rintakehä. Silikonirinnat tasoittavat tämän ongelman. Myös sivuasennot ovat
huomattavasti paremman näköiset.
Mitä kokoon tulee, ne tulee valita omaan fysiikkaan sopiviksi. Ei sen mukaan minkäkokoiset jollain toisella kilpailijalla on.  Itselläni luonnolliset rintani olivat isommat kuin nykyiset silikoni-implantit joten näitä pienempiä ei fysiikkaani ole "tarkoitettu".
Sain muuten hyvän maallikkokommentin silikoneistani taannoin:
ex-poikaystäväni halusi mielenkiinnosta nähdä millaiset nämä nykyiset ovat ja totesi vain:
"samanlaiset kuin -97".

Olisi mukava nähdä hieman enemmän positiivisuutta ja hyvää asennetta fitneksen ympärillä.
Tämä on kuitenkin hieno ja vaativa laji, josta voi nauttia myös lavojen ulkopuolella.
Pahoittelen tämän postauksen tylsää visuaalista ilmettä, katsotaan jos saisin lisättyä kuviakin myöhemmin.

-Kati

Kaikki on kaunista, kun vaan silmät tottuu

Otsikko voisi olla myös ihmisten tyytymättömyys itseensä tai mikä meitä suomalaisia riivaa?

Aloin pohdiskelemaan aihetta luettuani Iltasanomien jutun "Suomalaiset ovat Pohjoismaiden ruminta kansaa".
Aiheeseen oli tullut paljon kommentteja joista yhdessä mainittiin että suomalaiset naiset voisivat olla hieman naisellisempia, mutta siihen tarvitaan myös sitä että naisia kannustetaan naisellisuuteen, ja ettei heitä tuomita kauneuden ja tyylikkyyden vuoksi.
Tuossa osuttiin naulan kantaan!

Meidän kulttuurissamme arvossa ovat ahkeruus ja vaatimattomuus.
Miljönäärin pitäisi ajaa Bentleyn sijasta Toyotalla karvalakki päässä, jottei vain vaikuta siltä että pissa on noussut päähän.
Sen vuoksi parissa vuodessa räjähdysmäisesti kasvanut bikinibuumi ei todellakaan istu suomalaiseen
mentaliteettiin hyväksyttävänä ilmiönä. Mikä siinä niin ärsyttää tai pelottaa?
Perusvastaus lienee turhamaisuus, niin suomalaista. Jos ihmisillä on aikaa ja energiaa laittaa itseään niin en minä ainakaan koe että se olisi itseltäni millään tavalla pois.
Tai onko se niin kamalaa jos mies katselee sillointällöin näitä hyvännäköisiä ihmisiä?
Kyllä se ukko lähtee muutenkin jos on sitä laatua.

Lihavien tai itseään laiminlyövien ihmisten arvostelu on kyllä jyrkästi kielletty mutta kauniit tytöt saavat armotonta lokaa niskaansa.
Myönnän että monet selfiet joita tippuu Instagramiin tai Pissispuukkiin huvittavat allekirjoittanuttakin toisinaan mutta eivät ärsytä. Päinvastoin minusta on hienoa nähdä että ihmiset huolehtivat itsestään enenevässä
määrin ja kauniiden ihmisten katsominen on mukavaa!
Sanonkin hyvin mielelläni vaikkapa salilla jos näen jotain silmääni miellyttävää, olisi se sitten mies tai nainen että "vau, näytätpä hyvältä". Molemmille osapuolille tulee siitä varmasti hyvä mieli.
Tai ainakin itse otan tuonkaltaiset kommentit pelkästään positiivisesti vastaan.
Esimerkki: ollessani Helsingissä viikonloppuna rannalla ihan normaali nuori mies tuli epätyypilliseen suomalaiseen tapaan ilman suurempia taka-ajatuksia sanomaan että oletpa kaunis.
Juttelin hetken hänen kanssaan ja
mietin hyväntuulisena, en niinkään kommenttia vaan että olipa siinä reipas kaveri.
Eikä vain jäädä kyttäilemään jostain puskista, siinä mielessä tykkään enemmän vaikkapa jenkkien jopa
yltiösosiaalisesta luonteesta.

Ajatellaanpa vaikka ystävääni, bikiniammattilaista Anna Virmajokea. Hän on superkaunis ja varsin tyrmäävä
ilmestys jolle monet naiset ovat kateellisia. Joo, on tietenkin ihan luonnollista joskus tuntea kateuden pistos
mutta jos tunne jää pysyväksi ei ole varmasti hyvä olla.
Silloin on aika pitää puhuttelu itselleen ja miettiä mikä nykyisessä elämässä on hyvää, mikä huonoa ja ennenkaikkea mitä sille voi tehdä. Tietenkin etenkin fitnesslajeissa menestystä janoavat tietävät ettei nallekarkkeja välttämättä ole jaettu tasan mutta elämässä voi ja pitää olla paljon muutakin.

Mutta ei sen enempää tästä aiheesta. Lähden ulos ihanaan, kuumaan aurinkoon. Bikinit päällä
tietenkin eli silloinhan minulla on bikinibody!
Tehkää muutkin samoin ja kaikilta miehiltä löytyy tietty
joululahjaksi saadut men`s bikinit!

-Kati

Missä on mun rusketusraidat?

Mikä kesä se tämä on?
No, eksyinpä jopa tänne blogiinkiin kirjoittelemaan lyhyen postauksen kun ei rannalla tarvitse maata.
On siihen tietty muitakin syitä: unohtunut salasana, nälkä, kiire, kuuma, väsymys..
Unohtamatta koneeseeni hiipinyttä virusta. Enkä ole edes katsonut pornoa.
Ei voitele.

Tässä yhteydessä pitäisi tietenkin olla belfie. Mutta se jää laittamatta koska tuntisin edelleenkin niin paljon myötähäpeää itseäni kohtaan etten ole niitä kyennyt ottamaan.
En myöskään ruoka-annoksista joita puskee riittämiin muutenkin pitkin päivää sosiaalisen median kautta.
Kiinnostaako ihmisiä oikeasti katsoa kuvia kanasta, parsasta ja smoothieista miljoonassa eri versiossa?
Otin minä kyllä itsekin yhden ruokakuvan =D Ei pitäisi nauraa niin paljon ettei edes jäätelö pysy käsissä.

Aika nillittävä aloitus, nyt tulee positiivisempaa settiä :)
Ensinnäkin uskon että viimeistään ensi viikolla paistaa Oulussakin, sitten ollaan rantsussa ja ehkä patiollakin.
Te etelän ihmiset ette taida tietääkään mikä patio on, tai minulle se ainakin oli vierasta huttua kun ensimmäiselle Oulun turneelle tulin aikoinaan. Nopeasti selvisi että kysehän on terassista.
Vähän ikävä noihin hevoshommiin, kesät olivat parasta aikaa kun kierrettiin kilpailuja ristiin rastiin pitkin suomenniemeä. Aion kyllä hypätä vielä aktiivisesti satulaan, tällä hetkellä ratsastus saa kroppani niin
jumiin etten voi sitä tehdä siinä mittakaavassa kuin haluaisin.
Kuvassa on ystäväni hevonen Napsu, juuri sellainen jonka kaikki pienet tytöt (ja isommatkin) haluaisi
omakseen <3.

Olin vähän laiska alkukesästä treenien suhteen mutta onneksi lajissani laiskuudestakin palkitaan toisinaan.
Keho tarvitsee välillä kevyempää kyytiä, sitten taas kulukee kun saa kunnon höngän päälle.
Nyt treenit ovat taas alkaneet olla sellaisia joista saan fiiliksiä, silloin kun prässissä alkaa olla raudat sitä luokkaa ettei lisää uskalla laittaa nivelten pettämisen pelossa, on hyvä meininki.
Enää ei pelota niinkuin parhaimmillaan vanhoina hyvinä aikoina mutta edelleen nautin tästä hommasta!

Kuten tarkimmat ovat huomioineet elämäni pyörii pitkälti fitneksen ja siihen liittyvien lieveilmiöiden ympärillä. Sen vuoksi olenkin erityisen iloinen syksyn kisoista, ihan mieletön määrä kilpailijoita! Minulla on taas kunnia saada ihastella kaikkia teitä hienoja urheilijoita tuomaripöydän takaa.

Miehille, jos tätä nyt sattuu joku mies lukemaan: kiinnittäkää huomiota erityisesti esiintymiseen.
Vaikka olisitte nollaprosentin rasvoissa ja lihaa olisi enemmän kuin pihvisonnilla, jäykkä posettaminen ja kiviset, hymyttömät kasvot ei ole eduksi kenelläkään.
Ottakaapa mallia vaikka Oulun omasta pojasta Ilkka Mursusta, rento esiintyminen ja pilkettä silmäkulmassa
yhdistettynä kovaan fysiikkaan. Voitelee.

Innostuin nyt taas vähän tästä kirjoittelusta, katsotaan jos saisin tuotettua jotain muutakin lähipäivinä :)
Toivotaan että huomenna paistaisi.

- Kati

Paska reissu mutta tulipahan tehtyä

Oikeastaan hitokseen harjaanjohtava otsikko koska Columbuksen reissu oli parasta mitä on tapahtunut pitkään aikaan. Tuloksellisestihan se meni perseelleen ja vaikka vain periaatteessa sijoituksilla top 10:ssä on merkitystä on silti varsin mielenpainuva kokemus saada uransa huonoin sijoitus.
Sinänsä mikään ei mennyt vikaan, olin juuri siinä kunnossa kuin olin aikonutkin eikä siinä ollut mitään vikaa. Reisi lohkesi ja olkapäät olivat säikeillä. Halusin testata toimisiko astetta pehmeämpi kunto kuin Olympiassa. No ei toiminut mutta vahingosta viisastuneena tämäkin on kokeiltu, sinänsä se olisi ollut viisaampaa tehdä jossain vähemmän
suuressa kilpailussa kuin Arnoldissa. Mutta elämässä pitää toisinaan ottaa riskejä, joskus se kannattaa ja joskus taas ei. Jos pitää ottaa kärsäänsä oppiakseen jotain, tehdään se sitten kunnolla.
Minulle opetus oli että niinkin lihaksikas fysiikka kuin itselläni on näyttää parhaalta siinä kunnossa kun se on ihan rajoilla ollakseen jopa liian revitty.

Tästä arviointivirheestäni huolimatta jota en sen enempää lähde selittelemään sain jälleen erittäin hyvää palautetta fysiikastani sellaisilta tahoilta joiden mielipidettä arvostan.
En tiedä olisiko hommassa järkeä tai riittäisikö motivaationi jos en uskoisi fysiikkani ja "overall" lookiin riittävän top 6 joukkoon jos ei mietitä poliittisia tai muita sijoituksiin vaikuttavia seikkoja.

Reissussa oli monia hauskoja käänteitä, jotenkin niitä vaan sattuu aina kun kaksikko Alander&Virmajoki säätää :)
Majoituimme Hiltonissa joka oli erittäin laadukas hotelli ja saimme ihan mielettömän kulmahuoneiston josta oli panoramanäkymä kaupungin ylle.
Mikäs siinä, siellä me tytöt laittelimme värejä ja pidimme hauskaa. Olen kyllä kiitollinen että meillä on MS Virmajoen kanssa uskomaton pikku tiimimme. Oikeastaan muistutamme vanhaa avioparia, tiedämme toistemme ajatukset ja tavat. Kuten milloin kannattaa pitää suunsa kiinni =D

Meillä oli kaikenlaista hässäkkää mm.lentojen kanssa, kone oli jo nousemassa kiitoradalla ilmaan kun ilmeni että siinä on vikaa jonka vuoksi lento peruuntui. Sain uuden lennon seuraavaksi päiväksi mutta
koska jenkkien logiikka on varsin erikoinen lentoni Columbuksesta New Yorkiin oli buukattu LaGuardiaan joka on noin puolen tunnin päässä JFK:ltä josta lentoni suomeen lähti. Tein varmasti
jonkinasteisen ennätyksen ehtimällä 17.45 koneeseen ottaen huomioon että olin vielä kello 17.00 tuolla pikkukentällä. En muistakaan milloin olisin juossut viimeksi, ainakaan niin nopeasti.

Nyt annan kropan palautua viikon verran ja sitten jatketaan kohti seuravaa kilpailua joka on Slovakiassa toukukuun alussa. Kisaan on 9 viikkoa ja tuo aika on juuri optimi sen kunnon saavuttamiseen jolla tavoittelen Olympia paikkaa.
Sain ystävältäni hauskan viestin jossa hän kertoi mitä oli Pakkikselta lukenut, itse en ehdi enkä jaksa selailla nettifoorumeita mutta viesti oli suunnilleen tämänsisältöinen "erittäin läheltä Katin treenejä seuranneena voin sanoa että ne ovat lähinnä keikistelyä. Persettä ei näytä treenaavan juuri ollenkaan".
Tälle "lähellä olevalle" henkilölle joka ei uskalla avata suutansa minulle suoraan voin vastata etten
valitettavasti voi treenata kovempaa koska siinä tapauksessa joutuisin vaihtamaan sarjaa women`s physiqueen. Persettä treenaan kolme kertaa viikossa ja voin antaa mielelläni siihen liittyen neuvoja ja vinkkejä ihan ilmaiseksi koska olen huomioinut että jos omassa hanurissani on puutteita niin samaa vikaa vieläpä pahemmassa mittakaavassa on monella muullakin.

Yritän kunnostautua myös somessa. Tällaiselle old school -tyypille joka ei pidä tietokoneista tai kovin paljon muustakaan nykyteknologiasta on melkoinen haaste laittaa itsestään typeriä peilin kautta otettuja
kuvia tai kuvata aterioita joita olen syömässä mutta ehkä se on pakko vaikka koen että elämän pitäisi olla ihan jossain muualla kuin verkossa. Arvostan kyllä taitavia sosiaalisen median käyttäjiä, loistava esimerkki on IFBB Pro Dana Linn Bailey. Hän olisi tuskin voittanut sarjassaan Olympiaa ilman somen mahtavaa voimaa?

Pahoittelut visuaalisesti tylsästä postauksesta, jatkossa tulee parannusta. Siihenkin =D

- Figurator

Pohjois-Suomi huomio!

Upea Anna Virmajoki tulee pitämään kanssani huikean viikonlopun 16.-17.11 Oulussa!
Kaikki fitneksestä ja kuntosaliharjoittelusta kiinnostuneet ovat
tervetulleita tasosta riippumatta!
Poseerausryhmät sekä bikinifitnekseen että bodyfitnekseen.
Taatusti paljon huippuvinkkejä ja uutta potkua omiin treeneihin!

-Kati

Time flies and so do I

Ennen Olympiaa olin kiireinen ja suunnittelin monia juttuja joita tekisin sen jälkeen, ilman kiirettä.

Kuinkas kävikään, kiire ei ole hävinnyt minnekään. Päinvastoin, ne päivät jolloin voin tehdä sitä

kuuluisaa ajatustyötä ja relata on harvassa koska tehdessään sitä mistä pitää nauttii joka hetkestä.

Vanhana ehtii sitten lepäillä :)

Yksi syksyn hauskimmista ja ehkä koko elämäni mieleenpainuvimmista kisareissuista tein niin että en itse edes kilpaillut. Olin sparraamassa rakasta ystävääni, megapupu Anna Virmajokea EVLS Prague Prossa.

Voi jestas meillä oli hauskaa! Autoin Anna viimeistelyissä ja kyllä hän loistikin lavalla.

Alamme jatkossa tekemään yhteistyötä myös siviilin ulkopuolella ja olen hänen kauttaan kiinnostunut uudella tavalla bikinifitneksestä joten olen avoin yhteydenottoihin myös bikinityttöjen auttamiseksi jatkossa.

Treenautan nykyään myös Helsingissä, se on mukavaa vaihtelua tuttuun kotisaliin Oulussa ja saan myös synergiaetuna tavata ystäviäni joita näkee muuten ihan liian harvoin.

Alla on lainaus tavoitteellisesti treenaavan Eveliina Nisulan blogista:

"Viime torstaina siis kävin treenaamassa IFBB Pro Kati Alanderin kanssa Helsingissä GB gymillä. Käytiin läpi selkä sekä olkapäätreeniä, mm. pystypunnerrusta, vipareita, ylätaljaa ja käsipainosoutua. Lähinnä tekniikoita hiottiin, mutta kyllä siinä 1,5tunnissa kerkes vähän hikikin tulla. En usein ota mitään "ulkopuolisia" treeniapuja, mulle on riittänyt loistavasti oman valmentajan opit ja ohjeet, mutta ihan vaihtelun vuoksi oli kiva käydä treenaamassa Katin kanssa. Kati oli tosi mukava, helposti lähestyttävä ja aidosti läsnä, I like. Joskus ehkä uudestaankin, mää sain treenistä paljon irti ja etenkin motivaaatiota. Ja damn kyllä on itellä vielä matkaa pro tason bodyyn, on se vaan upeeta nähdä läheltä livenä sellasia kroppia mitä yleensä näkee vaan kuvissa ja jossain kaukana lavalla!.... haha :D Treenistä päällimmäisenä jäi mieleen; PAINETTA, RYTMIÄ ja ÄLÄ anna sen raudan painaa! :D"

Seuraavat Helsinki päivät ovat 18-19.11, myös Tampereelta on tullut runsaasti yhteydenottoja joten tulen Tampereelle 20.11. Kaikille päiville on myös poseerausryhmä ja sitähän ei voi harjoitella koskaan liikaa!

Laittakaa viestiä info@katialander.com

Treenautin ihanaa ystävääni Hanna Antti-Poikaa, hänen blogi löytyy http://sportslady-h.blogspot.fi/

Palautuminen syksystä on sujunut hyvin ja alan pikkuhiljaa hakemaan nousukuntoa.

Tämä viikko on itseasiassa ensimmäinen jolloin odotan isomman raudan alkavan liikkumaan ja sehän on 

parasta tässä hommassa. Ei siksi että haluaisin olla se salin vahvin tyttö vaan siksi että on mahtava tunne joutua todella keskittymään jokaiseen sarjaan tuntien kunnioitusta liikutettavaa painoa kohtaan.

Oikeastaan ainoa asia mitä kaipaan on se pienoinen pelon tunne jota ennenvanhaan jouduin kokemaan kovimmissa jalkatreeneissä, nykyään en enää hae jalkaosastolle massaa joten hieman haikeudella muistelen noita aikoja. Mutta sitten joskus kun kilpailu-urani on ohi..eli 60-vuotiaana ;)

Monien muiden juttujen lisäksi suuntaan Fitnessfestivaleniin Göteborgiin kuun lopussa Better Bodies tiimin mukana.

Siitä tulee superhauskaa ja mukana on mm.Nathalia Melo. 

Woimakasta viikkoa kaikille, ei anneta raudan painaa eikä sateen tai harmauden masentaa!

-Kati

Hello Helsinki!

Tämä postaus on kaikille teille jotka haluatte uutta inspiraatiota ja tuulta treeneihinne!

Olen käytettävissänne 23.-24.10. Helsingissä treenien merkeissä, myös poseerausta ym. hauskaa

voidaan tehdä :)

Kiinnostuneet laittakaa viestiä: info@katialander.com

- Kati

Minun Olympiani

Olympia. Päätepysäkki.

Sen jälkeen ei ole enää mitään isompaa.

Lähdin Oulusta kuten mihin tahansa kilpailuun mutta Las Vegasiin saavuttuani tajuntaani iski kuin isolla lekalla että hei tää ei tosiaankaan ole vaan kilpailu, tää on OLYMPIA. 

Mikä kunnia saada patsastella sillä lavalla!

                                           Olympiamitalini.

Olin kunnossa, jäätävässä kunnossa. Tästä fysiikasta otettiin oikeasti ihan kaikki irti. Stailaus ja esiintyminen kaikki toimi, hymy ei hyytynyt hetkeksikään.

Silti sijoitukseni oli 13. Kuulostaako se huonolta, etenkin kilpailijasta joka on tähän mennessä ollut aina first calloutissa? Miksi en ole pettynyt? No juuri siksi että tämä on Olympia!

Lavalla on jättimäisestä kilpailijoiden joukosta valikoituneet parhaimmat. Maailman parhaimmat 

figure kilpailijat. 

Nyt joku neropatti esittää kysymyksen, kannattiko edes lähteä?

Ehdottomasti kannatti, ensinnäkin kokemus oli niin vaikuttava että olisin valmis olemaan vaikka

viimeinen viisi vuotta putkeen jos saisin olla osa tuota kehourheilun ilotulitusta.

Ja miettikää miltä tuntuu laittaa hauista pumppiin backstagella kun vieressä virittelee Phil Heath ja Flex Lewis. No ei paha!

Lisäksi saamani palaute oli erittäin positiivista ja lähden hyvillä mielin jatkamaan tätä henkilökohtaista pikku maailman valloitus projektiani.

Menestyäkseen tuolla tasolla yhdysvalloissa pitää siis muutaman peruselementin olla kunnossa:

sinun pitää tehdä itsesi tunnetuksi mediassa ja sinun on syytä olla tuomareille muutakin kuin

nimi paperilla. Ja TÄMÄ osuus ei ole todellakaan se helpoin etenkin jos aikoo toimia suomesta käsin. 

Hieman siis vaikeuskerrointa asiaan, olisi niin hiton paljon helpompaa vaan vetää rahkaa naamaan, pumpata rautaa ja posauttaa kisoihin :/

Tätä hommaa laitetaan siis kuntoon ennen seuraavaa isoa kilpailua. 

Jatkan Olympiajuttuani vielä toisena päivänä, Las Vegas oli niin mielenkiintoinen paikka että haluan jakaa kokemuksiani kanssanne. Ihana, kaunis ja karismaattinen Anna Virmajoki liittyy tiivisti näihin muistoihin, ystävystyimme 

reissulla huomaten että tulemme loistavasti toimeen ja meissä molemmissa on aimo annos melkoista hulluutta! Ihan parasta, Annalle ihan hirmuisen isot terveiset tätäkin kautta!

Laitetaan loppuun vielä Men´s Physique sarjan kilpailijoiden kuvaa, iloisia ja mukavia poikia!

Ja se tärkein...

- Kati

Keep going girl!

Ou jee, näin teen!

Elämää on ollut kisojen jälkeenkin. Pidän hektisestä elämäntyylistä, on kiva kun saa pitää monta rautaa tulessa ja pieni kiire takaraivossa ylläpitää suorituskykyä.
Ennenkaikkea on ollut mahtavaa päästä treenaamaan taas kovaa, arvatkaa kulkeeko?
No kyllä! Jos loukkaantumisriskiä ei tarvitsisi huomioida voisin sanoa että kyykkäisin aika monta nuorta ja ehkä vähän vanhempaakin miestä suohon, ei siksi että haluaisin olla vahva vaan siksi että se on vaan hauskaa :)

                                  Kahta en vaihda,uskollisia nostokenkiäni ja polvisiteitä.


Olen kartoittanut aika laajasti ympäri maailman suklaakakkuvalikoimia
ja yksi suosikeista löytyi Lahden Santa Festä. Oikeasti hyvää. Toinen varteenotetttava oli Miamissa South Beachillä huonepalvelun kautta toimitettu kakku mutta ehkä siihen vaikutti se että annos oli pitsalautasen kokoinen ja muistan heräilleeni yöllä syömään sitä eikä se loppunut koskaan ;)

 

 

Mitäs muuta tässä on puuhailtu..yksi kivoimmista jutuista oli tietty kuvaukset Mike Sirénin kanssa.
On se vaan niin äijä kameran takana, paras.
Mikè sanoo "asentoja" ja sitten alkaa räpsymään..20 minuuttia ja homma on paketissa. Helppoa!

Ensi viikon käytän treenaamiseen ja valmistautumiseen Las Vegasiin lähtöä varten.
Lauantaina on vielä Bodyn kuvaukset ja uudistuneen Classic Gymin avajaispartyt.
Sieltä tulee raporttia myös Body lehden kautta niin näette kuka on ollut kenenkin kanssa ;)

Näihin tunnelmiin ihanaa sunnuntaita kaikille!
Muistattehan että sunnuntai on virallinen suklaakakku ja sihijuomapäivä.

- Kati

OMG! CHAMPION!

2013 Nordic Pro Championships - Pro Figure Champion

Tulin, näin ja voitin.

Uskokaa, on aivan käsittämätön tunne voittaa IFBB ammattilaiskilpailu!

Kaikki onnistui kilpailussa jokseenkin täydellisesti ja 

tunnelma oli kuin amerikkalaisessa jalkapallo-ottelussa, ihan mieletöntä!

Vielä kun ennen omaa finaalia ihana Anna Virmajoki voitti Pro Bikinin, nosti se tunnelmaa entisestään. 

Niinpä tämä Dynamite Duo lähtee moikkaamaan Elvistä Vegasiin ja tietenkin siinä ohessa valloittamaan kaikista suurinta ja kirkkainta stagea mitä bodymaailmassa on.. OLYMPIA

here we come!

Annan kanssa muuten sovimme että reissu voi sitten kestää pari viikkoa tai kuukautta ;)

Tässä yhteydessä on hyvä muistella että minulle sanottiin vielä tovi sitten ettei Jenkkeihin kannata lähteä kilpailemaan, ei siellä kukaan noteeraa sua. 

Ajattelin että kyllä kai jokaista Figure Olympiaan päässyttä jollakin lailla arvostetaan, etenkin jos

on päässyt sinne voittamalla ammattilaiskilpailun. Joten hyvä aloittaa tämä jenkkikisailu näin 

"varman päälle" ;)

Anna ja minä kilpailijakokouksessa.

Nyt seuraa siis kiireiset pari viikkoa, luonnollisesti haen kaikkien aikojen kovinta kuntoani kuten 

myös pientä hienosäätöä jotta kaikki viedään niin loppuun kuin se on ikinä mahdollista.

Niin fyysisesti kuin henkisestikin.

Haluan esittää lämpimät kiitokseni ihan jokaiselle uraani seuranneelle ja minua ajatelleelle,

iloitsen suunnattomasti kannustuksestanne! KIITOS!

- Figurator

Toisista on tanssimaan bikineissä yökerhossa, toisista taas ei

Menneenä viikonloppuna oli IFBB tuomarikoulutus Pawel Fillebornin johdolla eli näette myös minut syksyn kilpailuissa tuomaripaneeleissa.

Pawel on IFBB:n päätuomari, loistava persoona jonka ammattitaito on vertaansa vailla. Vaikka onpa hän passittanut minutkin tiukalla tyylillänsä kerran pois MM-lavalta pyyhkimään jotain kimalletta joka ei juuri sillä hetkellä tuntunut kovin hauskalta ;)

Pawel näytti kuvaa kilpailijasta jolla oli hyvä fysiikkaa ja kaikki näytti olevan kunnossa mutta silti

tämä kilpailija sai huonon sijoituksen. 

Tässä yhteydessä saimme ehkä parhaan kuvauksen jonka olen koskaan kuullut: "kuvittele itsesi täyteen yökerhoon tanssimaan lattialle yksin pelkissä bikineissä. Jos tunnet itsesi yhtään vaivaantuneeksi, et ole oikeassa paikassa. Sama pätee fysiikkalavalle". 

Itse huomaan käyttäväni usein lausetta "Hyvä fysiikka mutta sielu puuttuu.Harmi, hänestä ei koskaan tule voittajaa". Pawelin esimerkki yksinkertaisuudessaan on mielestäni täysi kymppi. 

Haluan tuoda jotain tähän yhteyteen myös automaailmasta. Kaikkihan tietää että mikäs sen hienompaa on kuin voimia näyttää ja hevosvoimia käyttää ;)

Aston Martinin kojetauluun syttyy käynnistäessä kolme sanaa POWER, BEAUTY, SOUL.

Arvaatte varmasti miksi itse sytyn noista sanoista; niistä on myös hyvä fysiikkakilpailija tehty.

Vaikka voimaa ja kauneutta löytyisi niin ilman sielua ei voi koskaan olla paras.

Aurinkoista viikkoa, nautitaan ja treenataan kovaa!

-Kati

Älä anna fitneksen muuttua madnekseksi

Aika hienoa,suorastaan majesteetillista kuulla kun IFBB:n Presidentti Rafael Santonja aloittaa ammattilaiskilpailijakokouksessa pehmeästi englantia murtaen "Dear friends.Bodybuilding is a greatest sport and bodybuilding is a way of life". Tunnelma on hetkessä lähes harras.
Nyt liikutaan tosi kaukana mistään fitnesskuplasta. Mikä se edes on?

Jos minulta kysytään fitness elämäntapana on ehkä fiksuinta ja antoisinta mihin olen koskaan ryhtynyt. Se antaa paljon niin fyysisesti kuin henkisesti ja olen selkeästi onnistunut siinä koska viihdyn itsenäni juuri tällaisena vaikka kaapissani ei olisi yhden ainokaista pokaalia.
Kaikkien fitness todellisuus ei ole tätä. Fitness lifestylea voi verrata rakkauteen, jokainen tavoittelee sitä
mutta kaikki eivät suurista ponnisteluista huolimatta koskaan onnistu sitä saavuttamaan vaan mätkähtävät kerta toisensa jälkeen kenttään.
Molempien näiden elämää suurempien asioiden pitäisi olla nautinnollisia ja palkitsevia eikä suinkaan
elämää musertavia vankiloita.
En ole mikään rakkausexpertti mutta fitneksestä tiedän jotakin ja huolestuttavaa on nähdä entistä enemmän näitä fitnekseen rakastuneita mutta pahasti siipeensä saaneita ihmisiä.

Tarvitaanko kohta fitnessterapiaa?

Fitnesskuplaan hyppäävistä hyvin monella on syömiseen liittyviä häiriöitä ja ongelmia minäkuvan kanssa.
Kyse ei ole pelkästä painonhallintaan liittyvistä ongelmista vaan myös enenevässä määrin ortodeksiasta eli kyseessä on
syömishäiriö jossa on pakonomainen halu syödä mahdollisimman terveellisesti.
Kerta toisensa jälkeen yllätyn kun kuulen "joo se ei kuulu minun ruokavalioon" kun kysyn esimerkiksi joltakin
valmennukseen haluavalta ruokailutottumuksista, vaikkapa suklaan syönnistä.
Täh? Jokainen terve nainen haluaa varmasti syödä joskus suklaata? Ja myös tekee sen!
Tässä vaiheessa yleensä kerron olevani suhteellisen menestynyt kilpailija joka on ympäri vuoden hyvässä kunnossa ja syön niin suklaata kuin muutakin "mikä ei kuulu ruokavalioosi".
Ihan sen mukaan miltä minusta sattuu tuntumaan ja suhtaudun näihin jonkun mielestä katastrofaalisiin luonteen heikkoutta osoittaviin suorastaan halveksuttaviin tekoihin..vaikka vaan lisäenergiana!
Helppoa.

Lisäksi tällä terapeutilla olisi työsarkaa kertoessaan mm. että tämä ei ole niin vakavaa, epäonnistumiset kuuluvat elämään ja syöminen ei ole se jumalasta seuraavaksi tärkein asia. 

Vaikka pyrit täydellisyyteen et välttämättä pääse siihen. Ole itsellesi armollinen.
Näytät luultavasti paljon paremmalta kuin ymmärrätkään.

Ottakaa rennosti ja treenatkaa kovaa!

- Kati

Jep, maailma tarvitsee esikuvia.

Nyt tulee sekalaista juttua, ensimmäisenä käsittelyssä salikyttääjät.
Oman kokemukseni mukaan niihin kuuluu joukko naisia jotka seuraavat haukan lailla tekemisiäni salilla ja huomatessaan tekeväni jotakin uutta jonka ideaa tai syytä miksi tai miten teen sen juuri sillä tavalla kuin teen kopioivat sitten kaiken ihan pokkana omaan, jo muilta osin minulta kopioimaansa ohjelmaan.
No, painot ovat tosin pienenä erottavana tekijänä puhtaiden tekniikoiden lisäksi. Tämä ei minua sinänsä
enää edes häiritse tai ärsytä, mietin vaan miten epätoivoisia ihmiset voivat olla?
Näyttääkö joku näistä tyypeistä sitten samalta kuin minä? Ei, miksi?
Tavoitteellinen saliharjoittelu perustuu yksilöllisyyteen, OMIEN heikkouksien parantamiseen ja asioiden OIKEIN tekemiseen. Ei se että teet jonkun perässä ja luulet tekeväsi oikein tai kuvittelet kehittyväsi.

Mestariluku 11.

Tapasin hyvän ystäväni äidin jolla on pitkä kokemus astrologiasta ja hän kertoo aina tavatessamme mielenkiintoisia asioita tähtikartastani.
Tämä nainen on niin mielenkiintoinen, suoranainen velho että saa minut aina kuuntelemaan pitkät tovit
ja laajentamaan tietoisuutta itsestäni, siistiä!
Olen syntynyt mestariluvussa 11 ja siitä sanotaan:

"Mestari, visiönääri, idealismi, inspiraatio, visiot, sisäinen voima.
Intuitiivisin kaikista luvuista.Se edustaa valaistumista - kanavaa alitajuntaan, sisäistä näkökykyä ilman järjen
vastaväitteitä, herkkyyttä, hermostunutta energiaa, ujoutta ja epäkäytännöllisyyttä.
Numero 11 pitää sisällään kaikki numeron 2 ominaisuudet kohentuneina karisman, johtajuuden sekä
inspiraation lataamina. Se pitää sisällään kahtinaisuuden, joka luo dynaamisen, sisäisen ristiriidan sekä
muita katalyyseja sen nykyisessä olomuodossa.
Jos tämän luvun voimaa ei käytetä päämäärien tavoitteluun, se voi luoda sisäisiä pelkotiloja.
Numero 11 kulkee tietään voiman ja itsetuhon välisellä nuoralla. Se pitää sisällään mahdollisuuden
kasvuun, pysyvyyteen ja intuitiiviseen ymmärrykseen sekä henkisiin totuuksiin.
Tämä mestarin luku ei löydä rauhaa järjestä vaan uskosta. Tämä on meedion luku"

Kuvia eetterissä

Nyt on taas se aika vuodesta kun dietillä olevat kisaajat laittavat kilvan kuviaan nettiin.
Sitten saman sarjan kilpailijat kauhistelevat että sekin näytti niin isolta ja tiukalta.
Älkää menko vanhanaikaiseen ja uskoko kuvia, joku karvan yli 40 kiloinen tyttö voi näyttää
erittäinkin hyvältä ja joo jopa isolta kuvissa vaikka onkin oikeassa elämässä nätisti sanottuna se tuulen nussima vinkuheinä. Eihän siinä ole tietenkään mitään pahaa vaan päinvastoin hyvä jos on siunattu sellaisilla avuilla ja fysiikalla että näyttää hyvältä kuvissa.
Faktahan on että lavalla vertailu tapahtuu muihin jolloin pelkästään yksin hyvältä näyttämisessä ei ole apua.
Itse en edes viitsi katsoa sellaisia kuvia, siis sitä 99% joita netti on pullollaan: kuvissa näkyy joko selkä ylätaljassa, kilpailija toppi ja salitrikoot päällä, erilaiset sivuasennot joiden tarkoitus on joko peittää kapeaa hartialinjaa tai leveää lantionseutua..
Harvassa on ne jotka läsäyttää kuvan JALOISTAAN, takaosastosta tai suoraan edestä bikinit päällä.
Silloin alan kiinnostua koska nykytietämyksellä ja valmennuksella lähes joka muikki saa kroppansa
kuosiin navasta ylöspäin mutta sellainen nainen joka pystyy treenaamaan itselleen jalat ja saa ne
vielä tiukaksi; arvostan.

Nordic Fitness Expoon on 54 päivää. Treenataan sitä kohti eläimellisesti jotta jokainen saavuttaa tavoitteensa!

-Kati