Vuodessa on 8760 tuntia ja kisakunnossa ollaan noin 50 tuntia tuosta ajasta.Aika vähän vai mitä?
IFBB:n kilpailulisenssejä oli tälle vuodelle naisten osalta lunastettu noin 350 kappaletta kun taas kuntosaliharrastajien määrä on tuhansia henkilöitä.
Eli kilpailijat ovat vain pieni jäävuoren huippu mutta siitä huolimatta hyvin monella salilla käyvällä "taviksella"
(käytän nyt tätä termiä vaikka en siitä pidäkään tarkoittaen ei-kilpailevia henkilöitä) kiiltää juuri näiden Body lehden sivuilla komeilevien naisten virtaviivaiset kuvat.
Onko siinä mitään järkeä? On ja ei.
Siinä mielessä järkeä että jokainen tarvitsee motivaatiota harjoitteluun mutta myös hitosti realismia sekä toden ja illuusion erottelukykyä.
Kannattaisiko siis perehtyä siihen miltä nämä lehtien sivuilla näkyvät näyttävät ihan oikeassa elämässä? Minusta kannattaisi tehdä juuri niin ja unohtaa hetkeksi lavalla näkyvä illuusio.
Juuri nyt bikini fitness on kuuminta mitä voi tehdä. Tai haluta bikini fitness kilpailijaksi.
Tai haluta näyttää bikini fitness kilpailijalta.
Miltä bikini fitness kilpailija sitten "oikeasti" näyttää, kuinka hyvin se sopii perussuomalaiseen
kehotyyppiin ja onko suomen kylmissä olosuhteissa "hyödyllistä" omata bikini fitness vartalo?
Faktahan on että bikini fitness vartaloon pitää vain syntyä, helppoa jos sinulla on käynyt munkki geenien suhteen. Unohtamatta tietenkään kauneutta, rumien on turha vaivautua.
Tavis joka treenaa omasta päärynästään biksukroppaa lajitreenin omaisesti näyttää valitettavasti lähes tismalleen samalta kuin aloittaessaan, painonpudotus toki on mahdollista ja luultavasti todennäköistäkin kiitos läheisen suhteen aerobisiin laitteisiin ja tarkkaakin tarkemman ruokavalion jos vain viitsii pysyä siinä. Kuntokin tietty paranee mikä on hyvä.
Biksukilpailija näyttää kisakaudella todella hoikalta suorastaan laihalta, tavallista kauniimmalta naiselta mutta
ei niinkään atleettiselta eikä häntä tunnista "siviilissä" urheilijaksi. Salilla hän touhuaa niin pienten painojen kanssa kuin erilaisten aerobisten laitteiden kimpussa, samalla tavoin kuin lukuisat
kanssasisaret.
Kuten aiemmin mainittiin biksukroppaan pitää syntyä eikä sitä niinollen voi juurikaan lihaksen avulla muokata,
suomeksi lihasta on on todella vähän mikä aiheuttaa sen että vähäinenkin erottuvuus häviää kisakauden jälkeen vaikka lisäkiloja tulisi vain muutama. Eli silloin hyväkin kilpailija näyttää melko tavikselta. Ainakin vaatteet päällä, täällä suomessahan niin kulttuurillisista kuin sään aiheuttamista syistä liikutaan yleensä muissa kuin bikineissä.
Ymmärrän toki erittäin hyvin että jokainen vähänkään järjissään oleva nainen haluaa näyttää Anna Virmajoelta, hän on lajinsa huippu, kaunis, upea ja vieläpä loistava tyyppi mutta kuinka todennäköistä on voittaa lotossa tai saada salamanisku.Aika harvinaista :)
Olen aika varma että tilastot eivät anna kovin hyvää ennustetta että Annan kaltaisia ihmeitä
tupsahtelee kovin tiheään tänne suomen maalle.
Näistä syistä johtuen pyydän niitä ihmisiä jotka ovat yhteydessä valmennuspyynnöillä ja ilmoittavat haluavansa bikini fitness vartalon (ja ohessa IFBB ammattilaisliigan kilpailijan kuva) miettimään asiaa vielä uudelleen.
Tiedän että oma lajini ei ole etenkään suuren yleisön tuntema, eikä minusta tarvitsekaan olla mutta urheilijan identiteetilleni on tärkeää että kannan kuitenkin urheilijan leimaa. Esimerkki: kaupassa joku tulee sanomaan että sinä olet varmasti kehonrakentaja tai joku fitness (?), mahtavaa nähdä että joku on noin hienossa kunnossa. Tai lentokoneessa Kaj Kunnas joka on urheilumies mutta ei satavarmasti tiedä fitneksestä yhtään mitään heittää "kisareissulta tulossa vai, auttaisin muuten ton laukun kanssa mutta sulla näyttää olevan tota hauista ihan omasta takaa". Eikä päällä tarvinnut olla maajoukkuetakkia.
Ja ne jotka minut on nähneet livenä tietää etten ole mikään jääkaappipakastinyhdistelmän kokoinen ;)
Toisaalta myös BF:ssä on haastetta.Loppupeleissä ja rehellisyyden nimissä aika harva body fitness kilpailija näyttää hyvältä kisakauden ulkopuolella.Moni turvahtaa heti pari viikkoa kisan jälkeen muodottomaksi ja puolitutut saattavat onnitella "perheenlisäyksen" vuoksi. Aika noloa.
Tai sitten pelkää neuroottisesti jokaista lisägrammaa näyttäen taas sairaalloiselta=anorektikolta
jaksamatta liikuttaa minkäänlaista rautaa salilla.
Eli ei ole helppo tämäkään sarka kun hyvältä urheilijalta pitäisi näyttää 365 päivää vuodessa..
Oma idolini ja esikuvani on kehonrakentaja Lenda Murray. Suurin osa ei ole varmasti koskaan kuullutkaan nimeä ja ajattelee "yök, joku hirvee kehonrakentaja.Miten joku voi haluta olla sen näköinen". Niin, naisten kehonrakennus on ehkä epätrendikkäintä mitä nykyään voi tehdä.
Mutta Lenda on niin tyrmäävän upea sekä lavalla että sen ulkopuolella että missä ikinä hän liikkuukaan tyhminkin tajuaa hänen olevan URHEILIJA. Ja lisäksi vielä erittäin kaunis.
Eli minusta täydellinen atleettisen mutta naisellisen naisen kuva!
Tiesin alusta alkaen että vaikka treenaisin kovempaa kuin kukaan muu en tulisi koskaan olemaan lähelläkään Lendaa mutta päätin tavoitella sitä siitä huolimatta. Tarkennan tähän etten siis ole koskaan tähdännyt kehonrakennuslavoille.
Tietoisuus siitä että treenaamalla kovempaa kuin muut ja onnistuessani siinä minusta ei tulisi Lendaa mutta saisin mahdollisuuden olla hiton hyvä omassa lajissani.
Lenda ei ole muuten viisikymppiseksi mikään pahan näköinen, vai mitä ;)
Alla on minusta tuoretta offikuvaa Me Naiset Sportissa.
-Kati
