Vuodessa on 8760 tuntia ja kisakunnossa ollaan noin 50 tuntia tuosta ajasta.Aika vähän vai mitä?
IFBB:n kilpailulisenssejä oli tälle vuodelle naisten osalta lunastettu noin 350 kappaletta kun taas kuntosaliharrastajien määrä on tuhansia henkilöitä.
Eli kilpailijat ovat vain pieni jäävuoren huippu mutta siitä huolimatta hyvin monella salilla käyvällä "taviksella"
(käytän nyt tätä termiä vaikka en siitä pidäkään tarkoittaen ei-kilpailevia henkilöitä) kiiltää juuri näiden Body lehden sivuilla komeilevien naisten virtaviivaiset kuvat.
Onko siinä mitään järkeä? On ja ei.
Siinä mielessä järkeä että jokainen tarvitsee motivaatiota harjoitteluun mutta myös hitosti realismia sekä toden ja illuusion erottelukykyä.
Kannattaisiko siis perehtyä siihen miltä nämä lehtien sivuilla näkyvät näyttävät ihan oikeassa elämässä? Minusta kannattaisi tehdä juuri niin ja unohtaa hetkeksi lavalla näkyvä illuusio.
Juuri nyt bikini fitness on kuuminta mitä voi tehdä. Tai haluta bikini fitness kilpailijaksi.
Tai haluta näyttää bikini fitness kilpailijalta.
Miltä bikini fitness kilpailija sitten "oikeasti" näyttää, kuinka hyvin se sopii perussuomalaiseen
kehotyyppiin ja onko suomen kylmissä olosuhteissa "hyödyllistä" omata bikini fitness vartalo?
Faktahan on että bikini fitness vartaloon pitää vain syntyä, helppoa jos sinulla on käynyt munkki geenien suhteen. Unohtamatta tietenkään kauneutta, rumien on turha vaivautua.
Tavis joka treenaa omasta päärynästään biksukroppaa lajitreenin omaisesti näyttää valitettavasti lähes tismalleen samalta kuin aloittaessaan, painonpudotus toki on mahdollista ja luultavasti todennäköistäkin kiitos läheisen suhteen aerobisiin laitteisiin ja tarkkaakin tarkemman ruokavalion jos vain viitsii pysyä siinä. Kuntokin tietty paranee mikä on hyvä.
Biksukilpailija näyttää kisakaudella todella hoikalta suorastaan laihalta, tavallista kauniimmalta naiselta mutta
ei niinkään atleettiselta eikä häntä tunnista "siviilissä" urheilijaksi. Salilla hän touhuaa niin pienten painojen kanssa kuin erilaisten aerobisten laitteiden kimpussa, samalla tavoin kuin lukuisat
kanssasisaret.
Kuten aiemmin mainittiin biksukroppaan pitää syntyä eikä sitä niinollen voi juurikaan lihaksen avulla muokata,
suomeksi lihasta on on todella vähän mikä aiheuttaa sen että vähäinenkin erottuvuus häviää kisakauden jälkeen vaikka lisäkiloja tulisi vain muutama. Eli silloin hyväkin kilpailija näyttää melko tavikselta. Ainakin vaatteet päällä, täällä suomessahan niin kulttuurillisista kuin sään aiheuttamista syistä liikutaan yleensä muissa kuin bikineissä.
Ymmärrän toki erittäin hyvin että jokainen vähänkään järjissään oleva nainen haluaa näyttää Anna Virmajoelta, hän on lajinsa huippu, kaunis, upea ja vieläpä loistava tyyppi mutta kuinka todennäköistä on voittaa lotossa tai saada salamanisku.Aika harvinaista :)
Olen aika varma että tilastot eivät anna kovin hyvää ennustetta että Annan kaltaisia ihmeitä
tupsahtelee kovin tiheään tänne suomen maalle.
Näistä syistä johtuen pyydän niitä ihmisiä jotka ovat yhteydessä valmennuspyynnöillä ja ilmoittavat haluavansa bikini fitness vartalon (ja ohessa IFBB ammattilaisliigan kilpailijan kuva) miettimään asiaa vielä uudelleen.
Tiedän että oma lajini ei ole etenkään suuren yleisön tuntema, eikä minusta tarvitsekaan olla mutta urheilijan identiteetilleni on tärkeää että kannan kuitenkin urheilijan leimaa. Esimerkki: kaupassa joku tulee sanomaan että sinä olet varmasti kehonrakentaja tai joku fitness (?), mahtavaa nähdä että joku on noin hienossa kunnossa. Tai lentokoneessa Kaj Kunnas joka on urheilumies mutta ei satavarmasti tiedä fitneksestä yhtään mitään heittää "kisareissulta tulossa vai, auttaisin muuten ton laukun kanssa mutta sulla näyttää olevan tota hauista ihan omasta takaa". Eikä päällä tarvinnut olla maajoukkuetakkia.
Ja ne jotka minut on nähneet livenä tietää etten ole mikään jääkaappipakastinyhdistelmän kokoinen ;)
Toisaalta myös BF:ssä on haastetta.Loppupeleissä ja rehellisyyden nimissä aika harva body fitness kilpailija näyttää hyvältä kisakauden ulkopuolella.Moni turvahtaa heti pari viikkoa kisan jälkeen muodottomaksi ja puolitutut saattavat onnitella "perheenlisäyksen" vuoksi. Aika noloa.
Tai sitten pelkää neuroottisesti jokaista lisägrammaa näyttäen taas sairaalloiselta=anorektikolta
jaksamatta liikuttaa minkäänlaista rautaa salilla.
Eli ei ole helppo tämäkään sarka kun hyvältä urheilijalta pitäisi näyttää 365 päivää vuodessa..
Oma idolini ja esikuvani on kehonrakentaja Lenda Murray. Suurin osa ei ole varmasti koskaan kuullutkaan nimeä ja ajattelee "yök, joku hirvee kehonrakentaja.Miten joku voi haluta olla sen näköinen". Niin, naisten kehonrakennus on ehkä epätrendikkäintä mitä nykyään voi tehdä.
Mutta Lenda on niin tyrmäävän upea sekä lavalla että sen ulkopuolella että missä ikinä hän liikkuukaan tyhminkin tajuaa hänen olevan URHEILIJA. Ja lisäksi vielä erittäin kaunis.
Eli minusta täydellinen atleettisen mutta naisellisen naisen kuva!
Tiesin alusta alkaen että vaikka treenaisin kovempaa kuin kukaan muu en tulisi koskaan olemaan lähelläkään Lendaa mutta päätin tavoitella sitä siitä huolimatta. Tarkennan tähän etten siis ole koskaan tähdännyt kehonrakennuslavoille.
Tietoisuus siitä että treenaamalla kovempaa kuin muut ja onnistuessani siinä minusta ei tulisi Lendaa mutta saisin mahdollisuuden olla hiton hyvä omassa lajissani.
Lenda ei ole muuten viisikymppiseksi mikään pahan näköinen, vai mitä ;)
Alla on minusta tuoretta offikuvaa Me Naiset Sportissa.
-Kati
Ja oli muuten kuvien lisäksi hemmetin hyvä juttu kirjoitettu sinusta MeNaiset sportiin! Oli ilo lukea :)
VastaaPoistaKiitos Jonna, mukava että tykkäsit :)
VastaaPoistaNäin maallikolla nämä eri lajit menevät kyllä autuaasti sekaisin mutta tekstisi hiukan selvensi minulle häilyvää rajaa.
VastaaPoistaKiva juttu että olet alkanut kirjoittaa blogia ! Sinulla on mahtava asenne treenaamiseen ja ruokavalioon, koko lajinne elämäntapaan. Itselläni elämäntapamuutosta ollut menossa 1,5v, kadotettuja kiloja tähän mennessä yli 40kg ja hurahduksesta liikkumiseen tullut pysyvä ilmiö. Lihasvoiman treenaaminen kiinnostaa kovasti ja sinnikkyyttä löytyy. Mukava että meille taviksille on kaltaisiasi ei-ihan-kakskymppisiäkin idolksi asti. :-)
TYKKÄÄN!
PoistaIhanaa, kiitos :) Juuri nämä teiltä saamanne palautteet kannustavat minua jatkamaan kirjoittamista ja jos yksikin saa tästä jotakin, olen onnellinen ja tyytyväinen!
VastaaPoistaHyvä kirjoitus! Kiitos!
VastaaPoistaItse olen vasta nyt hurahtanut salijuttuihin, mutta lavoille tai bikini fitness juttuihin ei ole hinkua. Mä tahdon terveen näköisen kropan, josta löytyy joskus sitten muutaman vuoden päästä edes vähän pattia ja terveen olon itselleni. :)
Ps. Blogin ulkoasu on hieno, mutta teksti hukkkuu vähän kuvien joukkoon ja on vaikeasti luettavaa.
Hei Kati kiitos todella paljon ihanasta postauksesta ! Näitä lisää ja paljon ! Toivoisin myös lisää postauksia fitness- maailman varjopuolista, niin henkisistä että fyysisistä. Ja myös vinkkejä siihen, miten tähän nk. pullahtamiseen kannattaa suhtautua, koska sehän on pitkälti mentaalinen juttu. Miten siis päästä takaisin normaalielämään? Olet upea esikuva:)
VastaaPoistaTuo tekstin ja kuvien sekoittuminen muuten johtunee eri selaimista. Itse en pääse Chromella lainkaan kommentoimaan blogspotin blogeihin, joten täytyy aina silloin hypätä IE:lle.
VastaaPoistaErittäin osuva kirjoitus sinulta, varsinkin naisurheiluun liittyvät ulkonäköpaineet lajista riippumatta ovat nykypäivänä aika kovia. Hienoa että uskallat ottaa asiat esille niinkuin ne todellisuudessa eivätkä kiiltokuvamaailmassa ovat. Arvostan muutenkin kovasti asennettasi urheilua kohtaan, vaikka itse en bodylajeissa kilpailekkaan. Monessa asiassa se kuuluisa maalaisjärki tuo ne parhaat tulokset, ei turha kikkailu...Tsemppiä sinulle Kati jatkoon!
VastaaPoistaAsiaa! Loistavaa tekstiä.
VastaaPoistaItsellä koittaa vuoden päästä ensimmäinen bf, joka tulee vain nostamaan panoksia. Haaveena ja päämääränä figure, jonne tulen vielä menemään. Duunia vaatii ja niin pitääkin vaatia, sitä ylpeempi saa olla itsestään. Jos olisi liian helppoa, mikä meidät sitten erottaisi normaalista? Annat potkua niin minulle että monelle muulle ja esikuvan tehtävässä olet suoriutunut varsin hyvin :)
Tsemppiä!
Naulan kantaan, Kati, osuvaa realismia! Kirjoituksesi pitäisi tulostaa ja liimata jokaisen kuntosalin ilmoitustaululle. Hyvä, kun ihmiset treenaa, jotta pysyvät hyvässä kunnossa vuosia, mutta voi voi kun meinaa sekä itkettää että naurattaa välillä joidenkin treenailijoiden kroppahaaveet. Haaveilla saa, mutta realismi on hyvä säilyttää nupissa. Tsemppiä, Kati, olet upea offillakin!
VastaaPoista*Kata*
Mielestäni valmentajillakin pitäisi olla sen verta vastuuntuntoa ja järkeä, että kun heille tulee uusia valmennettavia/bikinikisoihin haluavia, he sanoisivat suoraan, että onko se heidän tapauksessaan edes järkevää tai ainenkin tiputtaisivat realistiselle tasolle menestyshaaveidensa kanssa. Harmillisen monella valmentajalla/valmennustiimillä on vain mielessä raha. He saavat paljon kisavalmennettavia ja hyvät tulot, kun ottavat kaikki kisavalmennukseen ja bikinilavoille tähtäävät, sen enempiä keskustelematta näiden valmennettaviensa kanssa.. Se että valmennutiimillä on rahaa ja nimeä, ei aina tarkoita, että kyse olisi hyvästä valmennuksesta, valitettavasti.
VastaaPoistaKiitos Kati! Olet upea ja inspiraatio.
VastaaPoistaHienoa lukea että selvennät ja avarrat hieman maailmaa sillä monikaan ei juuri ymmärrä kisa kuvien todellisuutta pumppia ja paljonpaljon ruskettavaa jotta lihakset erottuu kauniisti :) Vaikka tietenkin ilman niitäkin on loistavassa kunnossa!
Itsekin olen salilla käynyt 16-vuotiaasta on-off, neljä viimeistä on ollut aktiivista, ja vasta nyt olen vuoden päivät edes vasta miettinyt koko body fitness-kilpailua.
Moni onkin nyt vain päättänyt alkaa sohvanperukoilta astua lavoille, ja hyvä jos siitä saa potkua itseensä, mutta unohtaa miettiä niitä tosiasioita :) Uskallan jo sentään itse ajatella että minulla saattaisi olla rahkeet, sopiva työ jotta kykenen treenaamaan ja paljon, tukeaan antava mies, mutta laji vaatii myös rahaa; valmentajaan, lisensseihin, bikineihin jne. :)