Sain inspiraation tähän postaukseen kommentista jonka joku oli heittänyt minusta nähtyään Me Naiset Sportissa olleita kuvia:
"hänen silikonit on karmeat! Voisivat olla kisarasvoissa ok, mutta noin offilla kokonaisuus on jotenkin väärällä tavalla roteva".
Aloin miettimään millä tavalla karmeat? Juuri oikeanlaiset siihen tarkoitukseen mihin ne on hankittu.
Tosin jos olisin laittanut ne ilman lajia mitä en siis luultavasti olisi tehnyt olisin siltikin laittanut juuri samanlaiset.
Toinen seikka mitä tulee offiin niin tällaisella lihasmassalla varustettu ihminen nyt vaan yleensä on
roteva, toisaalta kokonaisuuden parantamiseksi allekirjoittanutta on siunattu kapealla vyötäröllä
ja S-koolla myös tuona "suvantoaikana".
Eli ne nuoret pojat jotka (joskus) viheltevät perääni, vanhemmatkin miehet jotka luovat toisinaan pitkiä katseita
suuntaani ja samanaikaisesti heidän rouvansa mulkoilevat ukkojansa vihaisesti koska olen massasta
poikkeava..friikki? Ovatko hekin friikkejä, eikö luonnollisuus olekaan parasta ja kauneinta? Nyt menee vaikeaksi.
Minkälainen maailma olisi jos kaikki edustaisivat sitä kokoajan peräänkuulutettua luonnollisuutta?
Tylsä sanon minä ja vieläpä haastava, lehtien sivuilla näkyvä "luonnollinen kauneus" on kaikkea muuta kuin helppoa saavuttaa.
Tämä on tosin sellaisen ihmisen mielipide joka kammoaa kaikkea mälsää tavanomaisuutta ja ihailee persoonallisuutta ja kekseliäitä ratkaisuja, eivätkä kaikki suinkaan ole rahasta kiinni.
Alla esimerkki =D
Olkaa siis rohkeasti omituisia itsejänne, tehkää rohkeita valintoja ja rakastakaa niitä!
Oikein makoisia ja värikkäitä pääsiäistunnelmia kaikille!
- Friikkinne kohteessa
sunnuntai 31. maaliskuuta 2013
lauantai 30. maaliskuuta 2013
44,6 kg
Elettiin 2000-luvun alkupuolta ja halusin testata kypäräni pitoa.
Siis onko minusta koskaan kilpailemaan fysiikkalajeissa.
No eikun tuumasta toimeen ja aloin työstämään 51 kiloista runkoani kohti silmissäni siintäviä
säikeitä! Siihen aikaan tosin haaveilin Angela Bassettin ulkomuodosta joka hänellä oli
tehdessään leffaa What's Love Got to Do with It .
Vedin kyllä tiukasti ja huomasin nopeasti ettei homma tule ainakaan tästä jäämään kiinni.
Olin tyytyväinen kun vaaka näytti koko ajan alhaisempia lukemia sitä en tosin muista mikä oli
alkuperäinen tavoitteeni mutta lopettaessani lukema oli 44,6 kiloa.
Miksi en vetänyt alhaisemmaksi, olisin kyllä pystynyt siihen.
Sainko ihailevia kommentteja uudesta hoikemmasta ulkomuodostani?
En. Päinvastoin, monet luulivat että olen sairastunut. Siis vakavasti sairastunut,
syöpään tai johonkin muuhun todella vakavaan.
Ympäristön reaktiot olivat siis pienoinen järkytys ja oli aika noloa kertoa huolestuneille ihmisille että eihän tässä nyt mitään, pikku dietti vain..
Kilpailijat pohtivat paljon rasvaprosenttia ja kisapainoa.
Henkilökohtainen mielipiteeni on että body fitneksessä pitäisi olla selkeä raja alipainolle.
Olen kuullut kilpailijan painon alkavan jopa kolmosella!! Miettikää, bodykisoissa ja painat vähemmän kuin
ala-asteikäinen lapsi! Vaikka pituus olisi 155 cm sulka päässä niin mielestäni kisakunnossa olevan ihmisen minimipaino on 45 kiloa.Piste.
Kyseessä on fysiikka ei laihdutuskilpailu.
Oma kisapainoni on 57 kiloa. Se on aika raju suhteessa pituuteni 162 cm sekä rasvaprosenttiin jolla kipuan lavalle. Mutta yhtään pienempänä tai pehmeämpänä en usko homman toimivan, kuten jo aikaisemmin hehkuttamani Candice Keenekin osoittaa.
-Kati
Siis onko minusta koskaan kilpailemaan fysiikkalajeissa.
No eikun tuumasta toimeen ja aloin työstämään 51 kiloista runkoani kohti silmissäni siintäviä
säikeitä! Siihen aikaan tosin haaveilin Angela Bassettin ulkomuodosta joka hänellä oli
tehdessään leffaa What's Love Got to Do with It .
Vedin kyllä tiukasti ja huomasin nopeasti ettei homma tule ainakaan tästä jäämään kiinni.
Olin tyytyväinen kun vaaka näytti koko ajan alhaisempia lukemia sitä en tosin muista mikä oli
alkuperäinen tavoitteeni mutta lopettaessani lukema oli 44,6 kiloa.
Miksi en vetänyt alhaisemmaksi, olisin kyllä pystynyt siihen.
Sainko ihailevia kommentteja uudesta hoikemmasta ulkomuodostani?
En. Päinvastoin, monet luulivat että olen sairastunut. Siis vakavasti sairastunut,
syöpään tai johonkin muuhun todella vakavaan.
Ympäristön reaktiot olivat siis pienoinen järkytys ja oli aika noloa kertoa huolestuneille ihmisille että eihän tässä nyt mitään, pikku dietti vain..
Kilpailijat pohtivat paljon rasvaprosenttia ja kisapainoa.
Henkilökohtainen mielipiteeni on että body fitneksessä pitäisi olla selkeä raja alipainolle.
Olen kuullut kilpailijan painon alkavan jopa kolmosella!! Miettikää, bodykisoissa ja painat vähemmän kuin
ala-asteikäinen lapsi! Vaikka pituus olisi 155 cm sulka päässä niin mielestäni kisakunnossa olevan ihmisen minimipaino on 45 kiloa.Piste.
Kyseessä on fysiikka ei laihdutuskilpailu.
Oma kisapainoni on 57 kiloa. Se on aika raju suhteessa pituuteni 162 cm sekä rasvaprosenttiin jolla kipuan lavalle. Mutta yhtään pienempänä tai pehmeämpänä en usko homman toimivan, kuten jo aikaisemmin hehkuttamani Candice Keenekin osoittaa.
-Kati
perjantai 22. maaliskuuta 2013
Muutkin kuin räppärit rakastavat blingiä!
Mutta tämänhän me kaikki jo tiedämmekin!
Kisa-asujen valinnassa tosin blingiäkin tärkeämpiä seikkoja on malli ja väri.
Jos biksusi ovat huonosti istuvat, hassun malliset tai kummallisen väriset niin komeimmatkaan blingit ei pelasta tilannetta.
Mallin pitäisi olla sellainen että se korostaa parhaita puoliasi. Etenkin yläosan pitää olla hyvin istuva
ja muotoa tuova. Alaosa ei saa olla edestä liian iso koska lonkkaan saakka kiskotut housut saavat sinut näyttämään mummolta. Takaosan pitää peittää puolet pakarasta mutta se ei saa myöskään näyttää siltä kuin olisi vaipat housuissa.
Ota myös huomioon se että kokosi pienenee loppua kohti ja se mikä on ollut 3 viikkoa ennen kisaa
juuri sopiva tai hieman liian pieni voikin olla viime metreillä jopa liian ison tuntuinen ja näköinen.
Vielä tuosta alaosasta sen verran että jos tilaatte jenkeistä asuja, olkaa tarkkoina etenkin alaosan kanssa.
Siellä ne ovat yleensä takapuolelta tosi pieniä eivätkä siis välttämättä läpäise suomessa asutarkistusta. Niistä kun ei saa edes liimaamalla hyväksyttyjä kankaan vähyyden vuoksi.
Esimerkkinä kuvassa allekirjoittanut sekä tuore Figure Internationalin voittaja Candice Keene joka ei hänkään edusta mitään rusinaosastoa mitä peräsimeen tulee mutta housut ovat puolta pienemmät kuin itselläni ja oikein hyvännäköiset ovatkin ;)
Väreistä sen verran että kannattaa valita vain kirkkaita, selkeitä värejä kuten
punaista, vihreää, sinistä, turkoosia... Pastellisävyjä, hopeaa, nudea ja esim.mustaa kannattaa
välttää. Koristeluihin kannattaa panostaa, lavalla ei ole voi olla koskaan liian sädehtivä blinginkään puolesta!
- Kati
Ps. Myynnissä (myös vuokraus mahdollista) kahdet pro tason bikinit, ota yhteyttä:
info@katialander.com
Kisa-asujen valinnassa tosin blingiäkin tärkeämpiä seikkoja on malli ja väri.
Jos biksusi ovat huonosti istuvat, hassun malliset tai kummallisen väriset niin komeimmatkaan blingit ei pelasta tilannetta.
Mallin pitäisi olla sellainen että se korostaa parhaita puoliasi. Etenkin yläosan pitää olla hyvin istuva
ja muotoa tuova. Alaosa ei saa olla edestä liian iso koska lonkkaan saakka kiskotut housut saavat sinut näyttämään mummolta. Takaosan pitää peittää puolet pakarasta mutta se ei saa myöskään näyttää siltä kuin olisi vaipat housuissa.
Ota myös huomioon se että kokosi pienenee loppua kohti ja se mikä on ollut 3 viikkoa ennen kisaa
juuri sopiva tai hieman liian pieni voikin olla viime metreillä jopa liian ison tuntuinen ja näköinen.
Vielä tuosta alaosasta sen verran että jos tilaatte jenkeistä asuja, olkaa tarkkoina etenkin alaosan kanssa.
Siellä ne ovat yleensä takapuolelta tosi pieniä eivätkä siis välttämättä läpäise suomessa asutarkistusta. Niistä kun ei saa edes liimaamalla hyväksyttyjä kankaan vähyyden vuoksi.
Esimerkkinä kuvassa allekirjoittanut sekä tuore Figure Internationalin voittaja Candice Keene joka ei hänkään edusta mitään rusinaosastoa mitä peräsimeen tulee mutta housut ovat puolta pienemmät kuin itselläni ja oikein hyvännäköiset ovatkin ;)
Väreistä sen verran että kannattaa valita vain kirkkaita, selkeitä värejä kuten
punaista, vihreää, sinistä, turkoosia... Pastellisävyjä, hopeaa, nudea ja esim.mustaa kannattaa
välttää. Koristeluihin kannattaa panostaa, lavalla ei ole voi olla koskaan liian sädehtivä blinginkään puolesta!
- Kati
Ps. Myynnissä (myös vuokraus mahdollista) kahdet pro tason bikinit, ota yhteyttä:
info@katialander.com
keskiviikko 20. maaliskuuta 2013
"Eihän tässä muuten ole mitään järkeä"
Löysin vanhan lapsuusajan lempikirjani joka on painettu vuonna 1979.
Se on jo ajan patinoima ja paljon luettu.
Jotenkin vaan tämä kirja tulee mieleeni kun minulta kysytään lähes päivittäin
"No, mikäs se on seuraava kilpailu ja missä ne tavoitteet on".
Ja aina minä vastaan automaattisesti "Nordic Pro ja Olympia paikka.Eihän tässä muuten ole mitään järkeä".
Yhtenä päivänä aloin kuitenkin miettimään sanomaani vähän tarkemmin, en siis Nordic Prota vaan
Olympiaa ja sen merkitystä kilpailijalle. Olympiahan on siis "ammattilaisten maailmanmestaruus kilpailu".
Miksi Olympia on niin tärkeä? Faktahan on se että vain Olympiassa kilpailevat noteerataan
voisiko sanoa "oikeiksi" kilpailijoiksi ja ainakin omalla kohdallani se on ehdoton tavoite jonka vuoksi jaksan harjoitella intohimoisesti!
Aikaisemmin amatöörinä tämä tavoite oli MM kilpailu, eikö olekin hassu laji kun tässä ollaan valmiita lataamaan kaikkensa vaan yhtä kisaa varten =D
Nykyään Olympiaan pääsee vain voittamalla IFBB ammattilaiskilpailun tai keräämällä riittävästi pisteitä sijoittumalla hyvin näissä osakilpailuissa ja tietenkin edellisen vuoden Olympian parhaat saavat kilpailuoikeuden.
Aikaisemminhan osallistusmisoikeuden sai voittajan sijaan osakilpailujen 3 parasta mutta systeemi on muuttunut koska ammattilaiskortteja myönnetään nykyään niin paljon, pelkästään lajin kotimaassa 2 per sarja.
Karsintamenettely Olympia lavalle on siis raaka peli eikä
sinne niin vain livahdeta hyvällä tuurilla sopivasta kisasta koska
jokaisessa kisassa on takuuvarmasti terävä kärki ja voittaja on paikkansa ansainnut vaikka
line up sinänsä saattaa olla kokonaisuudessaan kirjavakin.
Sama pätee tietenkin myös amatööripuolella arvokilpailuissa, sarja voi toisinaan olla tynkä niin osanottajien kuin laadunkin puolesta mutta voittaja on aina täyttä laatua!
Alla on kuva 2012 MM-kisan Overallista,siinä mennään vähän samalla periaatteella kuin ammattilaislavoilla: kaikki samassa ilman pituusluokkia.Voiton vei Venäjän
Ekaterina Gamagina (toinen vas.) josta olen aina pitänyt, hän oli 2012 aikamoinen jyrä voittaen myös Euroopan mestaruuden sekä
ammattilaiskarsinnan jossa muuten suomen tuorein ammattilainen Mari Päkkiläkin oli mukana
mutta ei tosin sijoittunut siellä.
Mielenkiintoista ettei Gamagina ole kaikesta huolimatta ottanut vastaan ammattilaiskorttia vaikka on sen näinollen kaikin mahdollisin mittarein ansainnut.
Oikein aurinkoista ja mielenkiintoista viikkoa kaikille sekä kovia treenejä oli tavoitteenasi sitten itsesi tai jonkun toisen voittaminen!
-Kati
Se on jo ajan patinoima ja paljon luettu.
Jotenkin vaan tämä kirja tulee mieleeni kun minulta kysytään lähes päivittäin
"No, mikäs se on seuraava kilpailu ja missä ne tavoitteet on".
Ja aina minä vastaan automaattisesti "Nordic Pro ja Olympia paikka.Eihän tässä muuten ole mitään järkeä".
Yhtenä päivänä aloin kuitenkin miettimään sanomaani vähän tarkemmin, en siis Nordic Prota vaan
Olympiaa ja sen merkitystä kilpailijalle. Olympiahan on siis "ammattilaisten maailmanmestaruus kilpailu".
Miksi Olympia on niin tärkeä? Faktahan on se että vain Olympiassa kilpailevat noteerataan
voisiko sanoa "oikeiksi" kilpailijoiksi ja ainakin omalla kohdallani se on ehdoton tavoite jonka vuoksi jaksan harjoitella intohimoisesti!
Aikaisemmin amatöörinä tämä tavoite oli MM kilpailu, eikö olekin hassu laji kun tässä ollaan valmiita lataamaan kaikkensa vaan yhtä kisaa varten =D
Nykyään Olympiaan pääsee vain voittamalla IFBB ammattilaiskilpailun tai keräämällä riittävästi pisteitä sijoittumalla hyvin näissä osakilpailuissa ja tietenkin edellisen vuoden Olympian parhaat saavat kilpailuoikeuden.
Aikaisemminhan osallistusmisoikeuden sai voittajan sijaan osakilpailujen 3 parasta mutta systeemi on muuttunut koska ammattilaiskortteja myönnetään nykyään niin paljon, pelkästään lajin kotimaassa 2 per sarja.
Karsintamenettely Olympia lavalle on siis raaka peli eikä
sinne niin vain livahdeta hyvällä tuurilla sopivasta kisasta koska
jokaisessa kisassa on takuuvarmasti terävä kärki ja voittaja on paikkansa ansainnut vaikka
line up sinänsä saattaa olla kokonaisuudessaan kirjavakin.
Sama pätee tietenkin myös amatööripuolella arvokilpailuissa, sarja voi toisinaan olla tynkä niin osanottajien kuin laadunkin puolesta mutta voittaja on aina täyttä laatua!
Alla on kuva 2012 MM-kisan Overallista,siinä mennään vähän samalla periaatteella kuin ammattilaislavoilla: kaikki samassa ilman pituusluokkia.Voiton vei Venäjän
Ekaterina Gamagina (toinen vas.) josta olen aina pitänyt, hän oli 2012 aikamoinen jyrä voittaen myös Euroopan mestaruuden sekä
ammattilaiskarsinnan jossa muuten suomen tuorein ammattilainen Mari Päkkiläkin oli mukana
mutta ei tosin sijoittunut siellä.
Mielenkiintoista ettei Gamagina ole kaikesta huolimatta ottanut vastaan ammattilaiskorttia vaikka on sen näinollen kaikin mahdollisin mittarein ansainnut.
-Kati
maanantai 11. maaliskuuta 2013
Rintapolitiikkaa
Kuten moni lajia seuraava on nähnyt tai lukenut on allekirjoittanut kasvattanut muutakin kuin hauista kuluneen off seasonin aikana.
Kyseessä on tietenkin rintaimplantit.
Isot ja korkeaprofiiliset. Suunniteltu toimimaan täydellisesti pro figure lavalla.
Olen saanut paljon kyselyitä implanteista ja niiden tarpeellisuudesta kilpailuissa.
Mikäli kilpailet body fitneksessä ilman implanttejakin on mahdollista kilpailla ja menestyä ihan maailman huipulla jos olet muuten riittävän hyvä. Jos lajivalintasi on bikini fitness: implantit on pakko olla.
Siis ihan pakko, kuin renkaat ralliautossa.
Myös implanttien koko kiinnostaa. Itselläni on ollut luonnostaan isot rinnat ennen niiden
"uhraamista" lajille eli jo pelkästään sen takia tiesin että minulle suositellaan isoa implanttia.
Toinen, jopa tärkeämpi seikka kokoa mietittäessä oli tietenkin käyttötarkoitus eli se mikä toimii
kotona ja konttorissa ei ole oikea valinta figure lavoille. Voitte uskoa että esimerkiksi Candice Keenellä, Ava Cowanilla ja Larissa Reissillä oli kunnon tykit kuten V.O.P.F:lla (suomeksi:
Vakavasti Otettava Pro Figure) kuuluu ollakin. Näin ollen kuppikokoni kasvoi hyvänkokoisesta
C-D koosta siihen mikä se oli aikojen alussa eli kokoon F. Tosin mallikin parani aika huimasti :)
Kävin toimenpiteessä tampereella KC Clinicillä jossa minut leikkasi kirurgi Heikki Kupi jonka uskon olevan suomen paras tässä hommassa! Itsekin sain suositukset hänestä "sisäpiiritietona" arvostettujen lääkärien suunnasta.
Lisäksi hän on erittäin miellyttävä persoona jonka kanssa on mukava asioida. Klinikka itsessäänkin on kuin tyylikäs spa, heti ovesta astuessani tiesin että täällä tulen asioimaan jatkossakin.
Heikki kartoitti tilanteeni huolellisesti ja sain leikkausajan nopeasti. Toimenpiteestä haluttiin saada mahdollisimman helppo myös toipumisen suhteen joten valitsin puudutuksen nukutuksen sijaan, virallisesti tämä on tumescent tekniikka.
Koko toimenpiteen aikana tunsin vain pienen paineen tunteen kun implantti laitettiin paikalleen.
Implantista sen verran että minulle valittiin siis Mentorin pyöreä, korkeaprofiilinen ja karkeapintainen implantti joka minusta näyttää lavalla parhaalta.
Toimenpide oli siis mukava ja helppo, hammaslääkärissä on paljon pahempaa! Ja mikä parasta kävelin itse pois klinikalta suoraan syömään.
Varsinaista turvotusta ei oikeastaan ollut laisinkaan. Eikä myöskään kipuja, ainoastaan jäykkyyttä ja jonkinverran paineen tunnetta rinnan aluella pari viikkoa.
Treenaamaan pääsin ihan kunnolla kuuden viikon kuluttua toimenpiteestä.
Voin siis täydestä sydämestäni suositella KC Cliniciä ja Heikki Kupia.
Se mies on todellinen taivaan lahja meille naisille!
Vastailen mielelläni kysymyksiinne aiheesta ja kommentit ovat tietenkin tervetulleita!
- Kati
Kyseessä on tietenkin rintaimplantit.
Isot ja korkeaprofiiliset. Suunniteltu toimimaan täydellisesti pro figure lavalla.
Olen saanut paljon kyselyitä implanteista ja niiden tarpeellisuudesta kilpailuissa.
Mikäli kilpailet body fitneksessä ilman implanttejakin on mahdollista kilpailla ja menestyä ihan maailman huipulla jos olet muuten riittävän hyvä. Jos lajivalintasi on bikini fitness: implantit on pakko olla.
Siis ihan pakko, kuin renkaat ralliautossa.
Myös implanttien koko kiinnostaa. Itselläni on ollut luonnostaan isot rinnat ennen niiden
"uhraamista" lajille eli jo pelkästään sen takia tiesin että minulle suositellaan isoa implanttia.
Toinen, jopa tärkeämpi seikka kokoa mietittäessä oli tietenkin käyttötarkoitus eli se mikä toimii
kotona ja konttorissa ei ole oikea valinta figure lavoille. Voitte uskoa että esimerkiksi Candice Keenellä, Ava Cowanilla ja Larissa Reissillä oli kunnon tykit kuten V.O.P.F:lla (suomeksi:
Vakavasti Otettava Pro Figure) kuuluu ollakin. Näin ollen kuppikokoni kasvoi hyvänkokoisesta
C-D koosta siihen mikä se oli aikojen alussa eli kokoon F. Tosin mallikin parani aika huimasti :)
Kävin toimenpiteessä tampereella KC Clinicillä jossa minut leikkasi kirurgi Heikki Kupi jonka uskon olevan suomen paras tässä hommassa! Itsekin sain suositukset hänestä "sisäpiiritietona" arvostettujen lääkärien suunnasta.
Lisäksi hän on erittäin miellyttävä persoona jonka kanssa on mukava asioida. Klinikka itsessäänkin on kuin tyylikäs spa, heti ovesta astuessani tiesin että täällä tulen asioimaan jatkossakin.
Heikki kartoitti tilanteeni huolellisesti ja sain leikkausajan nopeasti. Toimenpiteestä haluttiin saada mahdollisimman helppo myös toipumisen suhteen joten valitsin puudutuksen nukutuksen sijaan, virallisesti tämä on tumescent tekniikka.
Koko toimenpiteen aikana tunsin vain pienen paineen tunteen kun implantti laitettiin paikalleen.
Implantista sen verran että minulle valittiin siis Mentorin pyöreä, korkeaprofiilinen ja karkeapintainen implantti joka minusta näyttää lavalla parhaalta.
Toimenpide oli siis mukava ja helppo, hammaslääkärissä on paljon pahempaa! Ja mikä parasta kävelin itse pois klinikalta suoraan syömään.
Varsinaista turvotusta ei oikeastaan ollut laisinkaan. Eikä myöskään kipuja, ainoastaan jäykkyyttä ja jonkinverran paineen tunnetta rinnan aluella pari viikkoa.
Treenaamaan pääsin ihan kunnolla kuuden viikon kuluttua toimenpiteestä.
Voin siis täydestä sydämestäni suositella KC Cliniciä ja Heikki Kupia.
Se mies on todellinen taivaan lahja meille naisille!
Vastailen mielelläni kysymyksiinne aiheesta ja kommentit ovat tietenkin tervetulleita!
- Kati
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)