keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Minun Olympiani

Olympia. Päätepysäkki.
Sen jälkeen ei ole enää mitään isompaa.









Lähdin Oulusta kuten mihin tahansa kilpailuun mutta Las Vegasiin saavuttuani tajuntaani iski kuin isolla lekalla että hei tää ei tosiaankaan ole vaan kilpailu, tää on OLYMPIA. 
Mikä kunnia saada patsastella sillä lavalla!



                                           Olympiamitalini.



Olin kunnossa, jäätävässä kunnossa. Tästä fysiikasta otettiin oikeasti ihan kaikki irti. Stailaus ja esiintyminen kaikki toimi, hymy ei hyytynyt hetkeksikään.
Silti sijoitukseni oli 13. Kuulostaako se huonolta, etenkin kilpailijasta joka on tähän mennessä ollut aina first calloutissa? Miksi en ole pettynyt? No juuri siksi että tämä on Olympia!
Lavalla on jättimäisestä kilpailijoiden joukosta valikoituneet parhaimmat. Maailman parhaimmat 
figure kilpailijat. 
Nyt joku neropatti esittää kysymyksen, kannattiko edes lähteä?
Ehdottomasti kannatti, ensinnäkin kokemus oli niin vaikuttava että olisin valmis olemaan vaikka
viimeinen viisi vuotta putkeen jos saisin olla osa tuota kehourheilun ilotulitusta.
Ja miettikää miltä tuntuu laittaa hauista pumppiin backstagella kun vieressä virittelee Phil Heath ja Flex Lewis. No ei paha!
Lisäksi saamani palaute oli erittäin positiivista ja lähden hyvillä mielin jatkamaan tätä henkilökohtaista pikku maailman valloitus projektiani.







Menestyäkseen tuolla tasolla yhdysvalloissa pitää siis muutaman peruselementin olla kunnossa:
sinun pitää tehdä itsesi tunnetuksi mediassa ja sinun on syytä olla tuomareille muutakin kuin
nimi paperilla. Ja TÄMÄ osuus ei ole todellakaan se helpoin etenkin jos aikoo toimia suomesta käsin. 
Hieman siis vaikeuskerrointa asiaan, olisi niin hiton paljon helpompaa vaan vetää rahkaa naamaan, pumpata rautaa ja posauttaa kisoihin :/





Tätä hommaa laitetaan siis kuntoon ennen seuraavaa isoa kilpailua. 

Jatkan Olympiajuttuani vielä toisena päivänä, Las Vegas oli niin mielenkiintoinen paikka että haluan jakaa kokemuksiani kanssanne. Ihana, kaunis ja karismaattinen Anna Virmajoki liittyy tiivisti näihin muistoihin, ystävystyimme 
reissulla huomaten että tulemme loistavasti toimeen ja meissä molemmissa on aimo annos melkoista hulluutta! Ihan parasta, Annalle ihan hirmuisen isot terveiset tätäkin kautta!






Laitetaan loppuun vielä Men´s Physique sarjan kilpailijoiden kuvaa, iloisia ja mukavia poikia!




Ja se tärkein...







- Kati

2 kommenttia:

  1. Hyvältä kunto näytti. Keino-vinkki tuohon mediassa oloon liittyen: kansainväliset huiput ovat kotimaisia raudankalistelijoita huomattavasti aktiivisempia Twitterissä. Tsemppiä tuleviin koitoksiin.

    VastaaPoista
  2. Twitteriin kannattaa tosiaan panostaa ja rakentaa sitä kautta nimeä. Onnea ja menestystä jatkoon!

    VastaaPoista