Toista se on nykyään kun kaikkien tavoite on ammattilaisuus.
Joidenkin mielestä osoittaa varmasti asennetta että ihan julkisesti ilmoittaa näistä suunnitelmistaan.
Itseäni nämä lausunnot hieman, eikä niin vähääkään huvittavat tuli ne sitten ihan lahjakkaalta, kerran-pari onnistuneelta kilpailijalta tai pahimmassa tapauksessa sellaiselta joka ei ole vielä kertaakaan käynyt edes lavalla seisomassa.
Itse en edes haaveillut ammattilaisuudesta kilpailu-urani alkuvaiheessa, ensimmäinen tavoitteeni oli noviisisarja joka toki "nykymittapuun" mukaan kuulostaa vaatimattomalta. Halusin nähdä miltä näytän lavalla ja tietenkin himosin voittoa jonka saavutinkin.
Sen jälkeen päätin osallistua vielä SM-kisaan jossa saavuttamani neljäs sija tuntui uskomattoman hienolta. Tuon kilpailun jälkeen tavoitteeni oli voittaa Suomenmestaruus ja päästä MM-kilpailuun.
Tuosta ajasta tuntuu olevan ikuisuus!
Treenasin taatusti kovempaa kuin kukaan muu ja karsintakilpailun jälkeen minut valittiin edustusjoukkueseen Meksikossa järjestettyihin MM-kilpailuihin.
Palkintona hopeamitali niin MM kuin SM -kilpailusta.
Tajutessani että pystyn kilpailemaan maailman huippuja vastaan asetin itselleni tavoitteista kirkkaimman: maailmanmestaruuden voittamisen.
Ja taas treenasin koko pitkän talven raivokkaasti, joka ikisessä sarjassa ja toistossa tavoite kirkkaana mielessäni.
Halusin mestaruutta enemmän kuin mitään muuta ja Serbian MM-kilpailussa olin elämäni kunnossa!
Kaikki onnistui täydellisesti ja vaikka olen ns. kova kilpailija joka tekee tiukassa paikassa maksimisuorituksen pystyin silti vielä kääntämään ruuvia astetta kovemmaksi.
Sekään ei riittänyt, jouduin tyytymään pronssimitaliin päästyäni tasapisteille 4 x mestarin Olga Muntyanin kanssa Zrinka Koracin (jolla ties montako MM ja EM mestaruutta) viedessä voiton. Jestas mikä sarja! Kova tyttö pitää olla joka tuossa kovimpana tunnetussa -163 cm sarjassa pokkaa itselleen kultaisen mitalin.
Tämän kilpailun jälkeen tuli sitten SM-kisa jonka vein viimein nimiini täysin pistein ja voitin myös Overall mestaruuden.
MM-kisa johon olin panostanut kaikkeni oli vedenjakaja urallani, olin niin kova kuin olin ajatellutkin olevani mutta siitä huolimatta en lähtenyt Serbiasta kultainen mitali kaulassani.
Silloin päätin että on aika avata uusia ovia ja ottaa vastaan minulle tarjottu IFBB Pro Card.
Pelkällä kortilla ei tosin pitkälle pötkitä vaikka se jonkun mielestä voi kuulostaa hienolta. Minusta on järkevämpää olla menestyvä, arvostettu amatöörikilpailija kuin pelkkä line up:in täytteenä oleva "ammattilainen".
Minulle on sanottu että onhan sullakin ollut niitä tavoitteita jotka olet ihan julkisesti julistanut.
Kyllä, se on totta. Mutta ero on siinä että olen asettanut tavoitteeni aina realistisesti ja myös saavuttanut ne. No, sitä maailmanmestaruutta ei koskaan tullut mutta kostoksi siitä aion tehdä ammattilaisliigassa jotain mikä jää historiankirjoihin =D
-Kati
Hyvää tekstiä Kati! Näitä on aina ilo lukea, itsevarmuutta, tavoitteellisuutta ja realismia samassa paketissa:)
VastaaPoistaKIITOS tästä kirjoituksesta Kati! Olen ihan huolestuneena miettinyt, että enkö ole kilpailijaluonne lainkaan kun ensimmäiseen kisaani tavoitteeni on päästä karsinnasta läpi. Tietysti kun oikein haaveilen haluan voittaa koko sarjani, mutta jostain olisi kai aloitettava. En voi muuta kun ihmetellä näitä ylimitoitetulla itsevarmuudella varustettuja kisaajia, jotka ovat suurinpiirtein julistaneet itsensä ammattilaisiksi ennenkuin yhtäkään kisaa on käyty!!
VastaaPoistaHei Kati, tämän nykyisen fitness-villityksen ja joka puolelta tunkevien blogien keskellä on ihanaa lukea sinun kirjoituksiasi, joista huokuu itsevarmuus ja ylpeys omaan tekemiseen, mutta samalla realistisuus ja nöyryys (mikä monilta wannabe-kilpailijoilta ja fitness-ihkuttajilta tuntuu puuttuvan!). Sinulla on todella fiksuja ajatuksia ja mahtavaa asennetta. En yhtään ihmettele että olet päässyt jo noin pitkälle, ja tulet varmasti saavuttamaan vielä hienoja asioita kilpaurallasi!
VastaaPoistaHyvää kesää ja treenin iloa. Pysy tuollaisena kun olet, olet ihailtava henkilö :-) -Laura
Kiitos taas kaikista ihanista ja kannustavista kommenteistanne!
VastaaPoistaRakastan lajiani, se vaatii niin mahtipontista henkistä asennetta kuin myös tavatonta nöyryyttä monissa asioissa.
On aina ilo kuulla jos joku on saanut innostusta omiin tekemisiinsä kauttani.
Asennetta ja iloa kaikille niin treeneihin kuin muuhunkin elämään!