Henkistä hommaa

Mieli muuttuu nopeasti mutta keho ei.
Olitpa kilpailija tai tavalllinen treenaaja muista että pää on kehoa vahvempi, hyödynnä sitä!
Tee riittävän pitkälle meneviä suunnitelmia joissa on niin a,b kuin mielellään vielä c suunnitelmakin.
Kaiken varalle.

Liian monesti tapaan etenkin kilpailijoita jotka puskevat sokeasti kohti kilpailua, hyvin yleinen tavoite on päästä osallistumaan Suomen Mestaruus kilpailuihin mikä sinänsä on ihan hienoa.
Toki pelkästään lavalle saakkaa pääsy on sinällään voitto, moni jättää leikin kesken jo alkusoiton
jälkeen.
Olisi erittäin hyödyllistä että kilpailija prosessoisi asiaa paljon laajemmin eri näkökulmista.
Mitä jos menestyn, haluanko tavoitella arvokisapaikkaa?
Mitä jos olen viimeinen ja ihan surkea, haluanko enää edes treenata?
Kuinka kauan kilpailun jälkeen "lepäilen" ja syön, milloin ja miksi on syytä palata taas ruotuun?
Hirveän monet kilpailijat etenkin jos he kokevat epäonnistuneensa tipahtavat "tyhjiöön" kilpailun jälkeen. Moni masentuu ja syö itsensä muodottomaksi, salilla käynti inhottaa ja hän haluaa ajaa
mahdollisimman lähelle jopa kaupan ovea koska on alkanut inhoamaan kaikenlaista liikkumista.
Tilanne muodostuu vaikeaksi ja "uuteen nousuun" pääsy voi olla todella vaikeaa, jopa mahdotonta.
Oikeasti on niin paljon kilpailijoita jotka nousevat lavalle vain sen yhden kerran, minusta se on sääli.

 

 

Samantyyppisen itsetutkiskelun paikka on minusta erityisesti laihduttajille.
Olet saavuttanut sen maagisen kilotavoitteen raivoisan puristamisen jälkeen.
Mitä nyt? Tipahtaako hanskat kädestä ja suot itsellesi "ansaittua" lomaa?
Ei, sinulla pitää olla suunnitelma. Pitkän tähtäimen suunnitelma joka johtaa sinua kuin
tähti taivaalla oikeaan suuntaan. 

Itse olen tehnyt pääni sisällä luultavasti ne kaikista suurimmat ponnistukseni niin hullulta kuin se kuulostaakin.
Ennen kovimpia treenejä olen latautunut tuntikausia henkisesti. Jokaisen sarjan aikana suljen ulkomaailman pois ja vajoan transsin omaiseen tilaan. Kilpailuissa olen täydellisen latautunut,
olen käynyt kaikki mahdolliset asiat syvällisesti läpi eikä enää mikään häiritse keskittymistäni, ihan sama vaikka kilpailuasuni tipahtaisi kesken suorituksen.

Toisaalta voin myöntää että jopa näin kokeneelle tyypille voi tapahtua jotain yllättävää: viime syksy.
Olin suunnitellut osallistuvani kahteen kilpailuun jotka kävinkin, Olympia ei ollut päätavoite koska tiesin että siihen vaaditaan ensimmäisen ammattilaiskilpailuni voitto.
Vaikka lähden aina kilpailuun voittamaan saavuttamani menestys oli niin huikea etten ollut realistisesti valmistautunut siihen, mm.Olympia kolmosen kaataminen tuntui ennen Espanjan kisaa aika rankalta tempulta mutta niin vain kävi.
Jos olisin tiennyt tämän olevan mahdollista jo keväällä olisin rakentanut suunnitelmani toisin.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä että kilpailisin nyt helmikuun lopussa Arnold Classicissa Yhdysvalloissa.
Ajatus oli niin houkutteleva että en malttanut olla harkitsematta osallistumistani ihan vakavasti.
Lopulta luotin kuitenkin vaistooni, siihen intuitioon että pysyn alkuperäisessä suunnitelmassani ja minun seuraavat kilpailuni ovat syksyllä 2013 ja tällä kertaa kirkkaimpana tavoitteena on Figure Olympia. Ja se onkin kisojen kisa!

-Kati