tiistai 16. heinäkuuta 2013

Älä anna fitneksen muuttua madnekseksi

Aika hienoa,suorastaan majesteetillista kuulla kun IFBB:n Presidentti Rafael Santonja aloittaa ammattilaiskilpailijakokouksessa pehmeästi englantia murtaen "Dear friends.Bodybuilding is a greatest sport and bodybuilding is a way of life". Tunnelma on hetkessä lähes harras.
Nyt liikutaan tosi kaukana mistään fitnesskuplasta. Mikä se edes on?





Jos minulta kysytään fitness elämäntapana on ehkä fiksuinta ja antoisinta mihin olen koskaan ryhtynyt. Se antaa paljon niin fyysisesti kuin henkisesti ja olen selkeästi onnistunut siinä koska viihdyn itsenäni juuri tällaisena vaikka kaapissani ei olisi yhden ainokaista pokaalia.
Kaikkien fitness todellisuus ei ole tätä. Fitness lifestylea voi verrata rakkauteen, jokainen tavoittelee sitä
mutta kaikki eivät suurista ponnisteluista huolimatta koskaan onnistu sitä saavuttamaan vaan mätkähtävät kerta toisensa jälkeen kenttään.
Molempien näiden elämää suurempien asioiden pitäisi olla nautinnollisia ja palkitsevia eikä suinkaan
elämää musertavia vankiloita.
En ole mikään rakkausexpertti mutta fitneksestä tiedän jotakin ja huolestuttavaa on nähdä entistä enemmän näitä fitnekseen rakastuneita mutta pahasti siipeensä saaneita ihmisiä.







Tarvitaanko kohta fitnessterapiaa?

Fitnesskuplaan hyppäävistä hyvin monella on syömiseen liittyviä häiriöitä ja ongelmia minäkuvan kanssa.
Kyse ei ole pelkästä painonhallintaan liittyvistä ongelmista vaan myös enenevässä määrin ortodeksiasta eli kyseessä on
syömishäiriö jossa on pakonomainen halu syödä mahdollisimman terveellisesti.
Kerta toisensa jälkeen yllätyn kun kuulen "joo se ei kuulu minun ruokavalioon" kun kysyn esimerkiksi joltakin
valmennukseen haluavalta ruokailutottumuksista, vaikkapa suklaan syönnistä.
Täh? Jokainen terve nainen haluaa varmasti syödä joskus suklaata? Ja myös tekee sen!
Tässä vaiheessa yleensä kerron olevani suhteellisen menestynyt kilpailija joka on ympäri vuoden hyvässä kunnossa ja syön niin suklaata kuin muutakin "mikä ei kuulu ruokavalioosi".
Ihan sen mukaan miltä minusta sattuu tuntumaan ja suhtaudun näihin jonkun mielestä katastrofaalisiin luonteen heikkoutta osoittaviin suorastaan halveksuttaviin tekoihin..vaikka vaan lisäenergiana!
Helppoa.

Lisäksi tällä terapeutilla olisi työsarkaa kertoessaan mm. että tämä ei ole niin vakavaa, epäonnistumiset kuuluvat elämään ja syöminen ei ole se jumalasta seuraavaksi tärkein asia. 
Vaikka pyrit täydellisyyteen et välttämättä pääse siihen. Ole itsellesi armollinen.
Näytät luultavasti paljon paremmalta kuin ymmärrätkään.






Ottakaa rennosti ja treenatkaa kovaa!

- Kati









8 kommenttia:

  1. Asian ytimeen Kati. Toivotaan että moni (kaikki) ymmärtäisi tän. Äärimmäisen huono yhtälö toi häiriintynyt syöminen+fitness. Siitä ei vaan yksinkertaisesti voi tulla onnellisuutta ja hyvää oloa tuova elämäntapa, vaan pahimmassa tapauksessa kaikkea muuta. Hanna Saario

    VastaaPoista
  2. jos haluaa kisoihin ensikertalaisena kyllähän sitä oikein pitää syödä.

    VastaaPoista
  3. "Kerta toisensa jälkeen yllätyn kun kuulen "joo se ei kuulu minun ruokavalioon" kun kysyn esimerkiksi joltakin
    valmennukseen haluavalta ruokailutottumuksista, vaikkapa suklaan syönnistä.
    Täh? Jokainen terve nainen haluaa varmasti syödä joskus suklaata? Ja myös tekee sen!
    Tässä vaiheessa yleensä kerron olevani suhteellisen menestynyt kilpailija joka on ympäri vuoden hyvässä kunnossa ja syön niin suklaata kuin muutakin "mikä ei kuulu ruokavalioosi"."

    Aamen. Kati, oot ihan huikee!

    VastaaPoista
  4. tää oli hyvä kirjoitus. Itse välillä myös moralisoin tätä periaatetta että offillakaan ei syödä grammaakaan ohi ja kaikki vapaasyöntipäivät tehdään ohjeen mukaan. Ja jos joku toimii erilailla niin heti tulee noottia että ei voi kilpailla tai haaveilla kilpailemista jos pistää sen yhenki karkin kurkusta alas, koska heti leimataan että tolla on huono itsekuri yms, ei voi kilpailla, piste!

    Ja jotenki tosi tekopyhää kun fitness elämäntapaa elävät hehkuttavat kun ei IKINÄ tee mieli herkkuja, tai että ei ikinä käy mielessäkään syödä mitään ohjelmasta poikkeavaa, voiko olla ihminen jos ei koskaan oo mitää mielihaluja saati sitte ei ikinä syö mitään herkkuja!? En tiedä, itsellä tavoitteena ensimmäiset body fitness kisat 2014 syksyllä, ja kyllä aijon itsekkin niin kauan kun en dieetillä tai kisadieetillä ole niin syödä myös herkkuja silloin tällöin kun mieli tekee, ja silti koen olevani valmis nousemaan lavalle.

    eikös se niin mene että kuhan ne perusasiat ovat kunnossa ja treeni kovaa niin ei se lihaksen kehitys siihen yhteen karkkipussiin välillä kaadu, vaikka omakin valmennustiimi on enemmän tätä 100%ohjeen mukaan ympäri vuoden porukkaa, niin jotain vapauksia olen ottanut ja ajattelen omilla aivoilla.

    Kiitos hyvästä kirjotuksesta, sulta tulee hyvää settiä ja kivasti vähän erilaista näkökulmaa ku useimmilta fitness elämää eläviltä! :)

    VastaaPoista
  5. Nyt on Kati asian ytimessä! Kenenkään dieetti tai fitnessharrastelu ei kaadu suklaapalaan tai muuhunkaan "ei kuulu ruokavalioon"-juttuun, jos sen tekee kohtuudella eikä päivittäin mässäten.

    Ihailen sitä työtä, minkä itsensä kisalavoille treenaavat ovat tehneet. Vaikka itsellä ei ole tavoitetta sellaiseen, antaa mm. Katin esimerkki motivaatiota oman elämäntapamuutoksen kourissa. Kuntosalista on tullut kuin toinen koti, aerobiset ovat pääkopan virkistystä eivätkä pakkopullaa ja ravintopuoli on kunnossa- ja pysyykin sellaisena kun joskus harvakseltaan antaa itselleen luvan syödä myös sieltä "ei ruokavaliosta"-mutta vain kohtuudella tietysti :)

    Treeniloa!

    VastaaPoista
  6. Tässä pitäisi nyt olla se peukku painike, niin painaisin :)

    VastaaPoista
  7. Hei! Ihan mieletön blogi sinulla!
    Kumpa kaikki lajin parissa ymmärtäisivät ettei koko elämä voi pyöriä fitneksen ympärillä vaikka se elämän suuurin rakkaus olisikin!
    Asenteestasi kaikki voisivat ottaa maillia! :-)
    -Sanna

    VastaaPoista
  8. Vitsi mie niin tykkään näistä sun kirjoituksista, jaat mun ajatusmaailman!
    Ihana Kati!

    VastaaPoista