Ihan lyhyt postaus asiasta.
Ei mene päivääkään ettei joku kilpailija tai kilpailemisesta jossain määrin kiinnostunut ota
esille kilpirauhasta. Ihan niinkuin se kuuluisi luonnollisena osana fitnesskilpailijan elämään tai
tarkemmin sanottuna sen häiriöt. No ei todellakaan kuulu!
Ennen vanhoina kunnon bodyaikoina en edes sivulauseessa kuullut koko k-sanaa.
Rehellisesti sanottuna nykyään ärsyynnyn siitä sanasta.
Syystä että kilpirauhasen ongelmat nuorilla terveillä ihmisillä ei ole missään mielessä normaalia
eikä siitä kannata hakea syytä moninaisiin ongelmiin kuten räjähdysmäiseen lihomiseen
kilpailun jälkeen.
Eli tämä on laiha vastaukseni kilpparista kysyjälle sen lisäksi etten ole koskaan itse kärsinyt
kilpirauhasongelmista enkä näe myöskään syytä perehtyä tähän rauhaseen yhtään enempää.
Itse näen että suurimmat ongelmat on tässä kaikki-mulle-heti-nyt nykykulttuurissa.
Mitään ei jakseta tehdä kunnolla ja mm.kisalavalle pitää päästä heti kun on käynyt salilla
tovin ja nähnyt siellä jonkun hyvännäköisen kisoihin valmistautuvan bodynaisen
pumppaamassa ja päässä syttyy lamppu "minäkin haluan, heti heti heti!!!".
Sitten vain tuumasta toimeen ja hommaamaan valmentaja.
Kuten kaikki tietää rahalla saa ja hevosella pääsee, eikä aikaakaan kun tälläisen tytön
kourassa on tukku aanelosia joiden mukaan hän syö, juo, heiluttaa painoja ja JUOKSEE,POLKEE ja
VEIVAA CROSSARIA ihan helvetisti. Lopuksi sitten kaiken kruunuksi tyroksiinia peliin.
Lopun voi jokainen helposti kuvitella..ehkä hän pääsee lavalle asti tai sitten ei.
Suurella todennäköisyydellä ei mutta mitä vahinkoa tämä kaikki aiheuttaa hänelle niin henkisesti kuin fyysisesti?
Mm.Bodylehden nettilehdessä oli laaja ja hyvä juttu k-aiheesta jossa käsiteltiin tätä
kemikaalipuolta aiheeseen liittyen. Olen täysin samaa mieltä : älkää pilatko tai vaarantako fysiikkaanne. Fysiikkalajeissa kun ei ole nopeita ja tai helppoja teitä, ei kannata yrittää mennä siitä mistä aita on matalin.
Jos haluat pitkän, menestyksekkään ja terveen uran sinun pitää osata tehdä oikeita valintoja monen
asian suhteen. Esimerkiksi oikean valmentajan valinnalla on iso merkitys.
Lopuksi: rakasta kehoasi ja kehitä sitä, älä tuhoa.
- Kati
Aamen! Kilpirauhasesta vouhkaaminen on mennyt ihan älyttömäksi. Ihan hyvä, että asia on tuotu esille, mutta alkaa hiljalleen jo riittää... :-D
VastaaPoistaHarmi vaan, että lajin pariin eksyvät nuoret tytöt eivät välttämättä ymmärrä kyseenalaistaa niitä A4-lappuja. Tekee joskus ihan pahaa katsoa nuoria treenaajia, jotka syövät ja treenaavat laput kourassa, eivätkä edes tiedä MIKSI. Tai tietävät: siksi, koska niin on käsketty! Huoh.
"rakasta kehoasi ja kehitä sitä, älä tuhoa"
VastaaPoistaSinä se kirjoitat niin asiaa :)
Hyvä kati, siinä olet oikeassa, että dietillä ja harjoittelussa on järjen käyttö sallittu vaikka siellä valmentajan antamassa lapussa ei niin sanotakaan. Monesti kisadietti viedään läpi vaikka väkisin, välittämättä siitä mitä kroppa ja järki sanoo ja usein myös liiän nopeassa aikataulussa. Tästä joskus sitten seuraavat ne kilpirauhasen ongelmat jos on siihen taipuvaisuutta. Valmentajan tarjoamien kilpirauhashormien käyttö laihdutus takoituksissa on idootin hommaa.
VastaaPoistaTänä päivänä "nuoret ja terveet" ei ole itsestään selvyys. Näitä kilpirauhasen ongelmia on piilevänä todella monilla myös nuorilla ja ongelmat monesti konkretisoituvat kun viedään se kroppa tietyn rasituspisteen yli. Jos esim. kisojen jälkeen tapahtuu epätoivottu muodonmuutos, jota ei saada kuriin, pitäisi ehdottomasti tutkia kilpirauhanen ja muut hormooni asiat kunnolla.
Ole onnellinen ettet ole itse joutunut kärsimään näistä ongelmista, mutta älä "ärsyynny" kun kuulet sanan fitneksen yhteydessä tai vähättele näiden asioiden yhteyttä tai kilpirauhasen ongelmista kärsiviä. Tästä aiheesta tullaan jatkossa kuulemaan vielä paljon lisää, mikä on vain hyvä asia.
Niin, mun vajaatoiminta alkoi murrosiässä ja vasta 40v. tuli diagnoosi. Sitä ennen kaikki johtui vain korvien välistä. Eli en todellakaan vähättelis. Ammatillisesti olen pärjännyt keskivertoa huonommin, liikunnallisesti keskivertoa reilusti huonommin, ei lapsia mm.
VastaaPoistaNim. todellinen alisuoriutuja
Itse asiassa olin itse vuonna 1986 vasta 18, kun minulla todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta. Olin kuitenkin seuratoiminnassa aktiiviurheilija ja vedin ahkerasti monenlaista treeniä ja fillaroin kymmeniä kilometrejä päivässä. Minut laitettiin vuosikausiksi "seurantaan" kuten silloin oli tapana. Vuosien saatossa hormonitoimintani meni useampaan kertaan tolkuttomasti sekaisin, sokeriarvot heittelivät, kipirauhasarvot olivat vajiksessa. Vähäteltiin "nuorella näitä juttuja on, ei lääkitä". Sitten aloin lihoa ja verenpainekin nousi. Hiukset lähtivät jo tukkuina. Väsytti. Ajoin melkein unessa todella pahasti auton kanssa pahki polkupyörällä samana kesänä kahdesti, jouduin urheilukieltoon. Lihosin lisää, kynnet alkoivat olla muisto vain, iho oli aina rikki ja muistikaan ei enää oikein toiminut. Ääni madaltui ja tuli mukavasti käheäksi. Uusi lääkäri ihmetteli "mitenkäs nämä kilpirauhasarvot, näin pahasti vajaalla, onko ollut aiemmin?". Samalla hän päivitteli verensokeriani (6,1) ja verenpainettani (160/97). Pääsin vihdoin, 27 vuoden odotuksen jälkeen Thyroxinia syömään. Näitä vaivoja ei voi vähätellä ja ne ovat yleisempiä kuin uskoisikaan. Me emme enää käytä tuotteita, missä on luontaisesti jodia tai tuotteita, joihin on lisätty jodia. Erityisesti vegetaristit ja vegaanit ovat riskiryhmässä. Soijatuotteiden käyttäminen useampana kertana viikossa sekoittaa sekin hormonitoimintaa ja kipirauhasen toimintaa. Itse käytän heraproteiinia, en missään nimessä soijaa. Missään muodossa, koskaan, enää. Meidän treeneissämme nuorena vedettiin verenmaku suussa. Jos sattui, kiristettiin tahtia. Jos väsyi, sai sakkokierroksia (uintitreenit). Salilla käytiin, vaikkei periaatteessa kasvuiässä olisi saanut edes käydä. Minulla parantuminen on alkanut. Hiukset olen saanut jo takaisin, muistikin toimii. Lihominen on loppunut, aineenvaihdunta käynnistyy pikkuhiljaa ruumiinlämmön noustessa ja sykkeen noustessa takaisin. Leikkiä tämä ei ole, eikä trendikästä. Vaan ihan totista totta. Ja olen siis 45-vuotias nainen, vanha akka jo, mutta treenaan edelleen. Väsymyksestä välittämättä.
VastaaPoistaHyviä ja vakavast otettavia kommentteja, kiitos niistä.
VastaaPoistaEn missään tapauksessa vähättele näitä vaivoja mutta sitä en vaan jaksa hyväksyä tai ymmärtää että ne ovat pesiytyneet läheisesti naisten fitness lajeihin koska se ei ole normaalia ja juuri syy-seuraussuhteeseen tulisi kiinnittää paljon huomiota.
Minusta fitness lajien tulisi edustaa urheilullista kauneutta ja terveyttä iästä riippumatta.
Olen huomannut että aika moni juuri ekaa kertaa kisannut, on ilmoittanut siirtävänsä seuraavia kisoja, eli ei lähdekään nyt syksyllä uudestaan lavoille niinkuin oli tarkoitus, vaan ehkä sitten keväällä, ja veikkaanpa että moni jättää menemättä silloinkin. Eli tässä tulee se seuraus siitä kun ollaan lähdetty liian äkkiä haukkaamaan liian isoa palaa, niin jo toinen kisadieetti alkaa tuntumaan liian raskaalta, ja sitten perutaan niitä kisoja.. näin tippuu joukosta paljon porukkaa, jotka ehkä olis voinut olla pidemällä tähtäimellä ihan menestyviä pitkäaikaisia fitnesskisaajia, jos olisivat malttaneet alussa odottaa, treenata vuoden kaksi pidempään ennen niitä ekoja kisoja... Sellasta oon tässä mietiskellyt ja pistänyt merkille, mitä sanoo ihana Kati tähän?
VastaaPoistaT. Punttipirkko