tiistai 29. tammikuuta 2013

Fitnessessäkin on peikkoja, kuten syömishäiriöt

Alla oleva kuva ei liity mitenkään fitnekseen mutta se pisti silmääni naistenlehteä selaillessani ja toi jopa mieleeni kauhukseni muutaman kilpailijan. Tästä johtuen aloin miettimään asiaa tarkemmin ja samalla hetkellä  muistin myös sen hirrrrveän pitkän kilpailijalisenssin lunastaneiden listan.
Toisaalta on oikein hienoa että fitnesslajien suosio on nousussa mutta toisaalta ainakin itse vannon tässäkin enemmän laadun kuin määrän puolesta.
Varmasti joukossa on suurin osa ihan oikeasti oikeiden urheilullisten arvojen vuoksi mukana olevia mutta luultavasti myös niitä jotka ovat mukana sellaisten asioiden vuoksi joita en ainakaan itse ymmärrä. Luonnollisesti lajien luonne vaikuttaa tähän eikä tarkoitus suinkaan ole "syyllistää" kilpailijoita jotka vain ottavat osaa siihen mitä on tarjolla.




Tiedän että joukkoon on "eksynyt" paljon sellaisia ihmisiä jotka ovat löytäneet fitness maailman painonhallinnan kautta. Se on hieno asia ja hyvä kanava saada paljon tietoa asiasta.
Mutta sitten kun aletaan puhua siitä että mielenkiinnon kohde alkaa muuttua kilpaurheiluksi kulmani kurtistuvat.

Syömishäiriöt ovat valitettava tosiasia, niitä on jopa lajissa erittäin hyvin menestyneillä kilpailijoilla.
Itseäni ärsyttää suunnattomasti kilpailija joka esimerkiksi kilpailun jälkeen syömässä kääntelee ja vääntelee listaa osaamatta päättää mitä tilata, piinaa tarjoilijaa kyselemällä loputtomiin annoksen sisällöstä ja lopulta sen eteen saatuaan tonkimalla annosta, siirtelemällä ja nostelemalla annosta ympäri lautasta.. lopulta syöden muutaman suupalan.Normaalia?

Aina kun keskustelen ihmisen kanssa joka haaveilee fitness lajeissa kilpailemisesta kysyn onko hänellä ollut ongelmia syömisen kanssa. Jos saan myöntävän vastauksen joudun pyytämään
henkilöä prosessoimaan asiaa kunnolla.

Lopuksi voin todeta että tärkeintä on terveys, elämästä ja harjoittelusta nauttiminen.Sen voi
tehdä myös ilman kilpailemista :)

-Kati








 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Vuoden 2013 Superkuntoilija





Nyt on arvonta suoritettu ja onnetar arpoi voittajaksi nimimerkin "Sarande".

Onnea voittajalle!

torstai 10. tammikuuta 2013

Henkistä hommaa

Mieli muuttuu nopeasti mutta keho ei.
Olitpa kilpailija tai tavalllinen treenaaja muista että pää on kehoa vahvempi, hyödynnä sitä!
Tee riittävän pitkälle meneviä suunnitelmia joissa on niin a,b kuin mielellään vielä c suunnitelmakin.
Kaiken varalle.






Liian monesti tapaan etenkin kilpailijoita jotka puskevat sokeasti kohti kilpailua, hyvin yleinen tavoite on päästä osallistumaan Suomen Mestaruus kilpailuihin mikä sinänsä on ihan hienoa.
Toki pelkästään lavalle saakkaa pääsy on sinällään voitto, moni jättää leikin kesken jo alkusoiton
jälkeen.
Olisi erittäin hyödyllistä että kilpailija prosessoisi asiaa paljon laajemmin eri näkökulmista.
Mitä jos menestyn, haluanko tavoitella arvokisapaikkaa?
Mitä jos olen viimeinen ja ihan surkea, haluanko enää edes treenata?
Kuinka kauan kilpailun jälkeen "lepäilen" ja syön, milloin ja miksi on syytä palata taas ruotuun?
Hirveän monet kilpailijat etenkin jos he kokevat epäonnistuneensa tipahtavat "tyhjiöön" kilpailun jälkeen. Moni masentuu ja syö itsensä muodottomaksi, salilla käynti inhottaa ja hän haluaa ajaa
mahdollisimman lähelle jopa kaupan ovea koska on alkanut inhoamaan kaikenlaista liikkumista.
Tilanne muodostuu vaikeaksi ja "uuteen nousuun" pääsy voi olla todella vaikeaa, jopa mahdotonta.
Oikeasti on niin paljon kilpailijoita jotka nousevat lavalle vain sen yhden kerran, minusta se on sääli.


 
 


Samantyyppisen itsetutkiskelun paikka on minusta erityisesti laihduttajille.
Olet saavuttanut sen maagisen kilotavoitteen raivoisan puristamisen jälkeen.
Mitä nyt? Tipahtaako hanskat kädestä ja suot itsellesi "ansaittua" lomaa?
Ei, sinulla pitää olla suunnitelma. Pitkän tähtäimen suunnitelma joka johtaa sinua kuin
tähti taivaalla oikeaan suuntaan. 





Itse olen tehnyt pääni sisällä luultavasti ne kaikista suurimmat ponnistukseni niin hullulta kuin se kuulostaakin.
Ennen kovimpia treenejä olen latautunut tuntikausia henkisesti. Jokaisen sarjan aikana suljen ulkomaailman pois ja vajoan transsin omaiseen tilaan. Kilpailuissa olen täydellisen latautunut,
olen käynyt kaikki mahdolliset asiat syvällisesti läpi eikä enää mikään häiritse keskittymistäni, ihan sama vaikka kilpailuasuni tipahtaisi kesken suorituksen.






Toisaalta voin myöntää että jopa näin kokeneelle tyypille voi tapahtua jotain yllättävää: viime syksy.
Olin suunnitellut osallistuvani kahteen kilpailuun jotka kävinkin, Olympia ei ollut päätavoite koska tiesin että siihen vaaditaan ensimmäisen ammattilaiskilpailuni voitto.
Vaikka lähden aina kilpailuun voittamaan saavuttamani menestys oli niin huikea etten ollut realistisesti valmistautunut siihen, mm.Olympia kolmosen kaataminen tuntui ennen Espanjan kisaa aika rankalta tempulta mutta niin vain kävi.
Jos olisin tiennyt tämän olevan mahdollista jo keväällä olisin rakentanut suunnitelmani toisin.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä että kilpailisin nyt helmikuun lopussa Arnold Classicissa Yhdysvalloissa.
Ajatus oli niin houkutteleva että en malttanut olla harkitsematta osallistumistani ihan vakavasti.
Lopulta luotin kuitenkin vaistooni, siihen intuitioon että pysyn alkuperäisessä suunnitelmassani ja minun seuraavat kilpailuni ovat syksyllä 2013 ja tällä kertaa kirkkaimpana tavoitteena on Figure Olympia. Ja se onkin kisojen kisa!




-Kati

sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Pitääkö olla tietynlainen?

Saan monesti "tavallisilta" ihmisiltä tyhjentävimmät kysymykset lajiini liittyen.
Kuten eilenkin minulta kysyttiin "pitääkö olla tietynlainen että voi kilpailla"?
Kilpailla voi tietenkin kuka tahansa, sitähän ei estä kukaan mutta jos kilpailee tavoitteellisesti
menestyäkseen niin vastaus on kyllä.
Tietyt asiat vain pitää olla; luonnostaan leveä hartialinja ja kapea vyötärö.
Nykypäivänä kilpailu pelkästään suomen kansallisissa kisoissa on jo suhteellisen kovaa ja
kansainvälisissä kisoissa ei ole mitään mahdollisuuksia ilman näitä ominaisuuksia.
Alla on malliesimerkki huippuominaisuuksilla olevasta kilpailijasta jonka fysiikka on kehitetty
oikeanlaisella treenillä josta kerron edempänä huippuunsa.
Hän on suuresti arvostamani kanssakilpailijani Candice Keene joka sijoittui Figure Olympiassa
kolmanneksi ja jonka muuten sattumoisin voitin Arnold Europessa ;)



 
 
 
Tällaisen hyvän fysiikan kehittäminen on siis lähtökohtaisesti "helppoa" mutta yhtä helppoa on myös pilata se. Tosiasia on kuitenkin että riittävän lihasmassan saavuttamiseen vaaditaan isoja painoja ja mikäli
menet "painot edellä" huonolla suoritustekniikalla otat käytännössä askeleen eteen ja kaksi taakse.
Esimerkiksi keskivartalon kuormittaminen ja sen pienikin leviäminen tarkoittaa että hartioiden pitäisi
levitä tasapainon säilyttämiseksi _huomattavasti_. Ja se ei olekaan ihan helppoa.
Eli lihasta voidaan roiskia helpostikin sinne tänne mutta tärkeintä ei ole määrä vaan sen oikeisiin paikkoihin saaminen.
Etenkin sellaisilla kilpailijoilla joilla on lähtökohtaisesti "huono" rakenne tähän tulisi kiinnittää paljon huomioita koska pieniinkään virheisiin ei varaa.
Toisaalta sitten on myös sellaisia kilpailijoita joilla on erittäin hyvä perusrakenne johon he luottavat ja ottavat pelkästään sillä ne sijat minkä saavat uskaltamatta treenata lihasta kroppaansa sen "pilalle" menon puolesta.Tai tietysti on myös se vaihtoehto sitten heistä ei vaan ole kovaan treeniin, harmi
koska siinä tapauksessa kirkkaimmat sijat menee aina muille.


- Kati


torstai 3. tammikuuta 2013

Mitä nainen tarvitsee?

Shampanjan, vaahtokarkkien ja merkkilaukkujen lisäksi?
Kovaa treeniä tietenkin.
Mitä se on? Nyt alkaa mennä vaikeammaksi mutta ei se mitään, rakastan haasteita ;)



Itseasiassa huijasin.
Vaikka nainen on muuten varsin monimutkainen ja vaikeasti käsiteltävä laji niin naisen
lihasmassaa kehittävä treeni ruokavalioineen on helppoa kuin mopolla ajo.
Mutta tämä helppo yhtälö toimii vain jos päämäärä on matkan laatua tärkeämpi.
Kuulen jatkuvasti kommentteja "kyllä minäkin mutta ne liikkeet on kamalan vaikeita oppia ja muistaa eikä mulla ole niin paljon muovirasioita ja vaakaa että saisin tehtyä joka päivä repullisen eväitä.." ja niin edelleen.
Asioista ei kannata tehdä liian vaikeita. Bodaaminen on helppoa. Fitnesselämäntapa on muutakin kuin repullinen kanaa ja riisiä.



En ala nyt teoriosoimaan tai vääntämään rautalangasta mitä sinun pitäisi tehdä, ainoastaan muutaman
perusperiaatteen joilla pääsee riittävän pitkälle mikäli olet nainen ja haluat saavuttaa kauniin, terveennäköisen ja lihaksikkaan fysiikaan.




TREENI

Tee raskaita perusliikkeitä kuten penkkiä, kyykkyä, pystypunnerrusta..
Opettele suorittamaan liikkeet kuin kone, virheettömästi. Se voi viedä vuosia mutta kannattaa.
Hyvä, laadukas perustreeni vuodesta toiseen kuulostaa tylsältä mutta se vaan toimii, niinkuin junan vessa. Saat latoa kiekkoja vuodesta toiseen lisää eikä tangon pää tule koskaan vastaaan niin ettei
sinne enää mahtuisi lisää.
Et tarvitse erikseen kevyitä viikkoja.
Voit unohtaa kaikenlaiset kikkailut... kierto ja puristelutreenit, toimii proukoilla mutta koska me naiset ollaan mopoilla liikenteessä niin kiitos ei.





RAVINTO

Riittävästi laadukasta, puhdasta ravintoa ja hyviä perusvitamiineja,
se riittää naiselle.
Älä tuki kehoasi turhilla lisäravinteilla.
Sitten omasta mielestäni tärkein seikka: liian proteiinin nauttiminen on naiselle silkkaa hulluutta.
Tiedän monta naista jotka ahtavat itseensä hurjia määriä proteiinia lihaskasvun toivossa ymmärtämättä myrkyttävänsä kehoaan. Ja voin kertoa ettette halua käydä sellaisessa käymälässä jossa proteiiniaddikti on vieraillut ennen sinua..haju on kuvottava.





LEPO

Lihas kasvaa levossa, anna kehon palautua ja nuku mahdollisimman paljon.
Helppo, halpa ja hyödyllinen ajanviettotapa =D

UPEAA JA TAVOITTEELLISTA UUTTA VUOTTA 2013 KAIKILLE!









-Kati